Anu Nousiaisen ansiokas artikkeli suomalaisjihadisteista valottaa toisen sukupolven maahanmuuttajanuorten keskuudessa leviävän radikalisoitumisen syitä.
Somalitaustainen Hussein ja etiopialaistaustainen Aisha lähtivät ensimmäisten joukossa Suomesta Syyriaan. Kumpikaan ei ollut alun perin kovin uskonnollinen. Kiinnostuttuaan kulttuuritaustastaan molemmat omaksuivat nopeasti Isisin yksinkertaistetun, apokalyptisen ja väkivaltaisen, salafismiksi kutsutun islaminopin perheen vastustuksesta huolimatta.
Kun radikalisoituneet Hussein ja Aisha tapasivat, häitä vietettiin jo kolmen päivän kuluttua ensitapaamisesta. Pian olikin aika lähteä Syyriaan, missä Isis oli perustanut “kalifaatin.” Syyriassa Husseinin serkku ihmetteli mitä nuoripari kuvitteli tulleensa Syyriaan tekemään. Kumpikaan ei osannut sanaakaan arabiaa. Halu tukea kalifaattia oli kuitenkin kova.
Toisen polven maahanmuuttajat ovat ainutlaatuisessa tilanteessa. Toisaalta he ovat vieraita omassa kulttuuripiirissään, toisaalta osa kokee olevansa myös eurooppalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Varhaisaikuisuudessa heräävä kiinnostus omaa kulttuuriperimää kohtaan voi lähteä väärille urille, jos tietoa etsitään terroristien propagandasta.
Isisin oppi on islamia yksinkertaisille mielille. Kirjaimellista tulkintaa painottava salafismi on helppo omaksua: lue Koraanista, niin tiedät. Historiallisia viitekehyksiä ja syvempää uskonnonfilosofiaa ei tarvita. Tietämättömille nuorille on myös helpompi syöttää poliittisten ja ennen kaikkea taloudellisten päämäärien oikeutukseksi kehitettyjä uskontulkintoja.
Öljyrahojen rikastuttama Isis tarjoaa lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Teknisesti hyvin toteutetuilla värväysvideoilla ajetaan hienoilla autoilla ja kuljetaan näyttävissä maisemissa. Isis tarjoaa valmiin paketin, johon kuuluu identiteetti, yhteisö, arvomaailma ja taloudellinen tuki. Vieraassa maassa kasvaneelle ja omasta kulttuuriperimästään irrotetulle toisen polven maahanmuuttajalle Isisin tarjous voi olla houkutteleva, varsinkin kun talous- ja työllisyysnäkymät Euroopassa ovat synkät.
Todellisuus voi kuitenkin olla toinen. Kalifaatin ylivertaisuutta hehkuttanut Hussein olisi halunnut tuoda päähän osuneesta luodista haavoittuneen serkkunsa Suomeen hoitoon. Serkku kuoli vammoihinsa Syyriassa. Raskaaksi tullut Aisha harmitteli, kun Suomen passi oli päässyt vanhentumaan. Ilmeisesti kalifaatissa ei ole neuvoloita, korkeatasoisesta aivokirurgiasta puhumattakaan.
Radikalisoitumisen ehkäiseminen on ennen kaikkea muslimiyhteisön vastuulla. Jihadismi nousee nuorten, päälle parikymppisten toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajanuorten parista. Tätä joukkoa muslimiyhteisön täytyy nyt seurata erityisen tarkoin.