Kun terroristit mustissa vaatteissaan hyökkäsivät Musiikkiklubiin ja aloittivat ampumisen, niin lavalla soitettiin parhaillaan yhtyeen kuudetta kappaletta "Kiss The Devil". Naiset ja miehet kirkuivat valuessaan verissäpäin lattialle. "Näin läheltä terroristin kasvot, jolla oli lyhyt parta. Hän puhui ranskaa ilman vierasperäistä korostusta" kertoi nuori nainen. "Vieressäni seisonut noin viisikymppinen mies sai osuman suoraan kasvoilleen ja veri peitti silmälasini", kertoi toinen pelastunut. Samaan aikaan 150 vuotta vanhan Musiikkihallin turvamiehet olivat jo kuolleet. Näin 1500 ihmisen äänekäs nauru, ilo ja tanssi päättyi terroristien Kalaschnikowien paukkeeseen.
Miten tähän onkaan tultu? Nyt kuolema voitti Pariisissa ja taistelu jatkuu, mutta kuinka monen viattoman siviilin on vielä kuoltava, ennen kuin saamme Isisin terrorin loppumaan. Keinot lienevät vaikeita toteuttaa, kun Isis on jo soluttautunut tavallisten ihmisten joukkoon, joten varsinaista sotarintamaa ei ole missään näkyvissä.
Mikä onkaan helpompaa kuin lähettää pieni joukko terroristeja puolustuskyvyttömien ja aseettomien ihmisten joukkoon ja avata silmitön tulitus? Kukaan ei pääse siltä pakoon ja lopulta fanaattinen uskonsoturi itse väistyy omaan, uskontonsa luomaan paratiisiin. Mikä saakaan nämä demokratiassa ja tiedon keskellä kasvaneet uskomaan näin omituisia seliyksiä?
Meidän pitäisikin nyt enemmän kuin koskaan kysyä, että miten tähän on tultu. Miksi nämä nuoret miehet ja naiset, jotka vain hetki sitten kasvoivat, kävivät koulua ja tanssivat meidän kanssamme, nyt muuttuvat kylmäverisiksi murhaajiksi, jotka uskonsa voimalla katsovat olevansa siihen oikeutettuja? Nämäkin nuoret ovat nähneet demokratian ja vapaan liikkumisen, tiedonvälityksen ja uskonvapauden kasvot jo nuoruudestaan lähtien. Missä olemme me länsimaalaiset tehneet väärin, jotta viha on kasvanut näin suureksi, eikä edes lasten ja nuorten ampuminen suoraan lähietäisyydeltä nähtävästi tunnu miltään?
Pariisin Musiikkihallin ampumisesta selvinneistä jotkut kertoivat, kuinka terroristit kulkivat musiikkisalin läpi ja potkivat maassa makaavia ja ne, jotka liikkuivat, saivat kuularyöpyn päähänsä. Armoa ei tunnettu ja uhrit itse yrittivät näytellä niin "kuollutta" kuin vain pystyivät. Terroristeillä omatunto ja kyky empatiaan ei ainakaan siinä paikassa näytä olevan pinnalla ja ehkä uskonnollinen hurmos peittää heiltä kaiken kyvyn nähdä Ihminen, ihmisten takana.
Meillä kaikilla kytee nyt pelko siitä, että myöskin eurooppalaiset muu uskovaiset ja uskonnottomat syyllistävät nämä kaikki, myöskin maltilliset muhamettilaiset ihmiset, joiden kasvava joukko täyttää yhä enemmän Eurooppa. Pakolaiset pakenevat Isisiä, se pitäisi kaikkien muistaa.
Nyt maltti on valttia ja meidän yhteinen tavoitteemme pitäisi olla kaataa Isisin terroristit, jotka kylvävät vain vihaa ja kuolemaa kansojen välille. Taistelu terrorismia vastaan on myös taistelu Euroopan maarajojen, vapauden, rauhan puolesta.