Postityöntekijöiden lakko saa taas monen mieliin isoja kysymysmerkkejä. Miten ihmeessä työntekijäjärjestö voi päättää yrityksen puolesta mitä työvoimaa työnantaja voi käyttää. No näköjään Suomessa näin voi tehdä.
- Suomi on täynnä säädöksiä ja päätöksiä, mitä ei ole missään muussa Euroopan maassa. Me pidetään kiinni jokamiehenoikeuksista ja Ympäristöministeriön virkamiehet tulkitsevat asian niin että jokamiehenoikeus kuuluu jokaiselle maassa vierailevalle. Eli vaikka Saksassa ei ole jokamiehenoikeutta niin saksalainen voi tulla Suomeen nauttimaan jokamiehenoikeudesta vaikkapa leiriytyä sinun metsääsi tai rantaasi. Vaikka Thaimaassa ei ole jokamiehenoikeutta thaimaalainen voi tulla jokamiehenoikeuden suojeluksessa poimimaan marjoja Suomesta.
- Vaikka muualla Euroopassa työnantaja ei ole vastaavalla tavalla äitiys- ja sairastamiskuluista maksuvelvollinen niin suomalaisen pitäisi pystyä kilpailemaan samoilla vientimarkkinoilla. Toisaalta kotimarkkinoita ei suojata mitenkään ulkomaisten yritysten kilpailulta, venäläinen ja virolainen rekkamies ajaa eri säännöillä ja käytännössä verottomalla polttoaineella suomalaiseen verrattuna. Poliisi valvoo, että suomalainen noudattaa suomalaisten tekemiä säädöksiä, mutta ulkomaiselta toimijalta tätä ei vaadita.
- Miksi ylipäätänsä pitää tehdä suomalaisia säädöksiä, jos ne kohdistetaan vain suomalaisiin? Ne ovat yksiselitteisesti ylimääräinen kustannustekijä globaalissa kilpailussa. Toisaalta jos pitäisi tehdä suomalainen päätös, vaikkapa maahanmuuttopolitiikassa tai perunanviennistä Venäjälle niin sitä ei uskalleta tehdä. Pitää odottaa mitä muut eurooppalaiset maat tekevät.
Eurooppalaisen lainsäädännön harmonisointiin pitäisi saada pikku hiljaa järki mukaan. Jos Suomessa on poikkeussäännöksiä, niitä samoja sääntöjä pitäisi edellyttää myös Suomessa toimivilta ulkomaisilta yrtyksiltä/työntekijöiltä. Jokaisella alalla pitäisi karsia rankalla kädellä kaikkea siitä säädösmössöä, joka kohdistuu vain suomalaisiin tuotteisiin/palveluihin. Jos ulkomainen kilpailija ei ole velvollinen noudattamaan samoja sääntöjä, pitäisi suomalaisenkin saada välitön vapautus. Virkamieskunta voisi suomalaisten kyttäämisen sijaan ryhtyä valvomaan, että suomalaisiin tuotteisiin/palveluihin ei kohdisteta kilpailua vääristävää säädöskikkailua. Sama käänteisesti kotimarkkinoilla - jos suomalaiselta tuotteelta/palvelulta edellytetään jotain tiettyä tuotantotapaa - myös ulkomaisen tuonnin/palvelun pitää täyttää samat vaatimukset.
