On usein sanottu, että terrorismi itää köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Pariisin iskut eivät näytä tukevan ajatusta. Pääsuunnittelija oli yrittäjäperheen lapsi ja paraikaa jahdattu nuorukainen oli itse yrittäjä. Köyhä ei myöskään ollut Osama bin Laden ja samaa on sanottu monista terroristeista.
Osa näistä "islamin puolustajista" on sen sijaan elänyt viimeisen päälle länsimaisen hedonistisesti, mikä luo heistä kuvaa ennemminkin islamin anti-sankareina.
Taikasana monissa puheissa syrjäytymiseen ja siinä ohessa terrorismiin on ollut kotoutus. Tämän ajatuksen joutuu nyt kyseenalaistamaan. Ensinnäkin, jos keskiluokkaista yrittäjää ei voi katsoa kotoutuneeksi, niin ketä sitten? Toisekseen, kotoutuksesta on puhuttu paljon mutta missä se on onnistunut? Tiedämme kyllä joitain yksittäisiä väitettyjä pieniä onnistumisia, mutta näköjään onnistuminenkaan ei riitä. Aidosti toimiviksi havaittuja kotoutuskeinoja on edelleen laihasti tiedossa. Toiveita kotouttamiseen on ladattu senkin edestä.
Kotoutus on myös erittäin kallista, jos lukutaidottomat pitää kouluttaa kansakoulutasoisesti yhteiskuntaan. Hinta lieneekin yksi syy, miksi sitä ei tehdä. Koulutus ei välttämättä maksa itseään takaisin, jos kansakunta kärsii suurtyöttömyydestä ja takaisinmaksusta jää roikkumaan ilmaan iso epävarmuus. Jos tulija muuttaakin kotimaahansa, hänet koulutettiin monin osin turhaan (laskutaito sentään on universaali taito).
Kotouttaminen näyttääkin vaikealta ja kalliilta, eikä se siis estä terrorismia, jos kotoutunutkin voi olla terroristi. Voi jopa kysyä tuoreiden esimerkkien pohjalta, onko liiallinen "kotoutuminen" riski?