Pariisin terrori-iskujen jälkimainingeissa minulta on kyselty omaa näkemystäni siitä, miten niihin tulisi reagoida. Myönnän, että kysymys on vaikea. Yksinkertaiseksi vastaukseksi tarjoaisin kehotusta jatkaa elämää niinkuin ennenkin, ja riittäviä resursseja turvallisuusviranomaisille – poislukien tehottomaksi todettu NSA-tyylinen massaurkinta. Tämän lisäksi olisi kuitenkin hyvä muistaa, että länsimaissa terrori-iskun suorittaa yleensä syntyperäinen tai kohdemaassa pitkään asunut henkilö, joka on syystä tai toisesta radikalisoitunut. Jos haluamme vähentää terrorismin uhkaa Suomessa, meidän tulisi perehtyä erityisesti tämän radikalisoitumisen syihin.
Sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen kertoi A-studion haastattelussa 16.11., että jotkin EU-tutkimukset paljastavat Suomessa esiintyvän erityisen paljon somaleiden kokemaa syrjintää. Aiemmin samassa lähetyksessä uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkoston johtaja Antti Pentikäinen mainitsi, että ISIS:in vastaisten pommitusten alettua erityisesti Suomesta käsin Syyriaan sotimaan lähtijöiden määrässä oli selkeä piikki, ja että on tärkeää selvittää mikä meillä on mennyt pieleen. En voinut olla huomaamatta yhteyttä näiden kahden tilaston välillä, ja mieleen palasi myös Helsingin sanomien viimevuotinen artikkeli aiheesta:
Helsingin Sanomien saaman tiedon mukaan suurin yksittäinen etninen ryhmä Syyriaan lähtijöissä lienee somalialaistaustaiset Suomessa asuvat. Suposta ei kuitenkaan kommentoida, mikä ryhmä on runsaslukuisin.
Suomen somaliyhteisö ilmaisi jo tuolloin huolensa nuorten radikalisoitumisesta. Se on helppo ymmärtää, sillä syrjäytynyt, näköalaton ja itseään etsivä nuori on erityisen altis äärijärjestöjen rekrytoinnille. Tämän ovat huomanneet myös kotoperäiset, kansallismielisyyteen vetoavat terroristijärjestöt, kuten SVL. ISIS:in tavoin ne tarjoavat nuoren elämälle tarkoitusta oman kulttuurinsa puolustajana. Toisen uhkakuvana toimii sekulaari yhteiskunta, toisella monikulttuurisuus.
Mikäli haluamme ehkäistä nuorten radikalisoitumista, meidän tulisi ehdottomasti panostaa syrjäytymisen ehkäisemiseen. Sipilän hallitus on kuitenkin toistamassa 90-luvun laman aikaisia virheitä, joiden yhtenä seurauksena 26%:lla vuonna -87 syntyneistä oli 21 vuoden ikään mennessä merkintä poliisin tai oikeuslaitoksen rekisterissä. Esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vaikuttaa erityisesti maahanmuuttajaperheiden lasten kotoutumiseen. Tämän pitäisi olla paljon suurempi huolenaihe kuin pakolaisten virtaan soluttautuneet ISIS-taistelijat.
↧
Syrjäytymisen ehkäisy on parasta lääkettä terrorismiin
↧