Tällaisena kauniina kesäpäivänä voi olla vaikea muistaa, millaisen ahdingon Suomi joutui läpikäymään vajaa vuosikymmen sitten. Ongelmat alkoivat jo 2009, jolloin kokonaistuotanto putosi yli kahdeksalla prosentilla. Hetkellisesti talous näytti jo elpyvän, mutta kevästä 2011 lähtien kehitys halvaantui lähes täysin. Vasta aivan uudenlaisen kehitysstrategian omaksumisen jälkeen maa pääsi jälleen positiiviselle kehitysuralle.
Kohti aallonpohjaa
Suomen tilannetta vaikeutti pitkään päättäjien juuttuminen vanhentuneeseen mielikuvaan Suomesta digitalisaation eturintamassa olevana ja taloudeltaan hyvin hoidettuna maana. Mittarien alettua näyttää punaista hallitus toisensa jälkeen kyllä lupasi tasapainottaa julkista taloutta ja toteuttaa isoja rakenteellisia uudistuksia, mutta lupaukset vesittyivät säännönmukaisesti toimeenpanovaiheessa. EU:ssa Suomi ajautui sivuraiteelle osoitettuaan haluttomuutensa osallistua Kreikan kriisin ratkomiseen ja vastuun jakamiseen pakolaisista. Suomen energia- ja ilmastopolitiikka koettiin oudoksi maan yrittäessä uskotella turvetta uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja sen päästettyä Rosatomin rakentamaan ydinvoimalaa Pohjois-Suomeen. Yhteyksiä Kremliin ylläpidettiin varsinkin Sipilän hallituksen toimesta tavalla, joka ei sopinut yhteen länsimaiden Venäjän suhteissa omaksuman pidättyväisen linjan kanssa.
Pohjanoteeraus saavutettiin itsenäisyyden satavuotisjuhlien lähestyessä. Talous jatkoi alamäkeään Venäjän vielä syvemmän pudotuksen vanavedessä. EU kovisteli Suomea talous- ja rahaliiton vakausnormien rikkomisesta ja maan velanhoitokustannukset lisääntyivät. Omista vaikeuksistaan katkeroitunut Venäjä lisäsi painostusta Suomea kohtaan; duumassa esimerkiksi pyydettiin maan oikeusviranomaisia selvittämään, oliko Suomen itsenäistyminen tapahtunut laillisesti pätevällä tavalla.
Käänteen kypsyminen
Kokoomuksen johto joutui sosiaalisessa mediassa lisääntyvän arvostelun kohteeksi, ja useat keskustalaisetkin huolestuivat puolueen vanhoillisen linjan aiheuttamista kannatusmenetyksistä etenkin yliopistokaupungeissa. Moni elinkeinoelämän johdossa toimiva oivalsi Suomen kehityksen olevan johtamassa umpikujaan. Tilanteen perusteellisen uudelleenarvioinnin jälkeen etenkin Kokoomuksen johto terävöitti linjaansa, ja myös Keskustapuoluessa vapaamielisten näkemyksiä alettiin kuulla vakavammin. Hallitus ajautui sen ohjelmaa päivitettäessä kriisiin, ja perussuomalaisten tilalle otettiin 2015 vaaleissa Keskustan ohella voittajiksi selviytyneet vihreät ja RKP.
Kokoonpanoltaan uudistunut hallitus ryhtyi konkreettisiin toimiin julkisten tulojen ja menojen välisen epätasapainon poistamiseksi ja työlistalla pitkään olleiden rakenteellisten uudistusten liikkeellesaattamiseksi. Talouden kehittämisen painopiste suunnattiin uusien kestävien liiketoimintojen rakentamiseen ja Hanhikiven ydinvoimalan rakennustyöt keskeytettiin. Yritykset, tiedeinstituutiot, paikallisyhteisöt ja kansalaiset lähtivät aktiivisesti mukaan kestävämmän elämänmuodon mahdollistavien ratkaisujen kehittelyyn, ja se antoi vauhtia uusien starttiyritysten perustamiseen. Myös ammattiyhdistysliikkeen piirissä tunnustettiin aiempaa laajemmin talouden sopeutustoimien ja uudenlaisen työllisyysajattelun omaksumisen välttämättömyys.
Aluksi yritettiin saada aikaan Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden mukaisesti myös laajapohjainen yhteiskuntasopimus uudistuspyrkimysten tueksi, mutta aika pian havaittiin muutosten etenevän paremmin alhaalta ylöspäin etenevänä prosessina. EU:n ja kansainvälisten rahamarkkinoiden luottamus Suomen talouden hoitoa kohtaan saatiinkin aika nopeasti palautettua niin, että maa saattoi ottaa lisää lainaa kohtuullisin ehdoin muun muassa Suomenlahden alittavan rautatietunnelin kaltaisten tulevaisuussuuntautuneiden investointien rahoittamiseen.
Ulkopolitiikassa Suomi omaksui uudenlaisen roolin osallistumalla muiden Pohjoismaiden tavoin aktiivisesti globaalikehitykseen liittyvien taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten ongelmien ratkomiseen. Myös kehitysyhteistyön määrärahat nostettiin muiden Pohjoismaiden tasalle. EU-politiikassaan Suomi lähti tukemaan pyrkimyksiä edetä rahaliitosta kohti vahvempaa poliittista unionia. Suhteissaan Venäjän johtoon Suomi palasi noudattamaan EU:n yhteisesti valittua linjaa samalla kun kansalaisyhteiskunnan tasolla solmittiin aktiivisesti yhteyksiä maan demokraattisiin ja uudistushenkisiin voimiin. Tätä muutosta ei tehty hetkeäkään liian aikaisin, sillä kansalaisten lisääntyvä tyytymättömyys hallitsevan regiimin toimintaa kohtaan johti presidentti Putinin eroon sekä uuden huomattavasti edistysmielisemmän hallituksen valtaannousuun vuonna 2016. Hallitus neuvotteli ensitöikseen sopimuksen Ukrainan kriisissä niin, että Venäjää vastaan suunnatut taloudelliset pakotteet saatiin purettua, yritysten välinen yhteistyö alkoi jälleen vauhdittua ja maan talous kääntyi kasvuun.
Uusi nousu
Tehtyjen korjausliikkeiden ansiosta Suomen talous kyettiin kääntämään vuoden 2016 lopulla uuteen nousuun julkistalouden suurista tasapainotustoimista ja maailmantalouden kasvun hidastumisesta huolimatta. Suomi sai maailmalla hyvän maineen vastuullisesti ja taidokkaasti omaa tulevaisuuttaan rakentavana yhteiskuntana, jolla on samalla paljon positiivista annettavanaan myös muille maille. Tämän maineen turvin Suomeen alkoi tulla kasvava määrä investointeja ja huippuosaajia eri puolilta maailmaa. Suomea ryhdyttiin pitämään myös kulttuurisesti kiinnostavana paikkana, ja etenkin Helsingin ja Pietarin akseli alkoi vetää puoleensa luovia ihmisiä kaikkialta vähän samaan tapaan kuin Berliini teki vuosisadan alussa. Tyytyväisinä toteutuneeseen kehitykseen äänestäjät nostivat Kokoomuksen Keskustan rinnalle ja 2023 vaaleissa jälleen suurimmaksi puolueeksi. Myös vihreät ja RKP olivat nosteessa, kun taas perussuomalaiset vajosivat samoihin kannatuslukemiin SDP:n ja sen rinnalle nouseiden vihreiden kanssa.
Tänä päivänä voi vain ihmetellä, miten Suomi saattoi päästää itsensä niin huonoon jamaan ennen käänteen aikaansaamista. Nythän käytännöllisesti katsoen kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään ja hankkia työllään säällinen toimeentulo, mikä ei ollut lainkaan itsestään selvää työttömyyden noustua reippaasti yli kymmenen prosentin ja talouden alamäen aina vain syventyessä. Ketään ei myöskään jätetä nykyisin tyhjän päälle, eikä toisaalta kenenkään sallita kasvattaa ekologista jalanjälkeään kohtuuttomiin siten kuin oli mahdollista vielä kymmenen vuotta sitten.
Töitä riittää jatkossakin
Toki niin meillä suomalaisilla kuin muillakin on edelleen aivan riittävästi haasteita ratkottavina. Onhan ruokittavien suiden lukumäärä kasvanut pelkästään Afrikassa ja Etelä-Aasiassa kymmenessä vuodessa noin puolella miljardilla samaan aikaan kun Euroopan väestö on supistunut parilla miljoonalla, ja kehityksen oletetaan jatkuvan samankaltaisena myös tästä eteenpäin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on päästöjen vähentämistoimista huolimatta enää vain noin 25 ppm:n päässä kriittisenä pidetystä 450:n rajasta, ja myös pohjoisten alueiden metaanipäästöt oat lisääntyneet uhkaavasti. Kiinan hallitus on joutunut vesipulan vuoksi aloittamaan maan pääkaupungin siirron uuteen paikkaan, ja Bangladeshissa joudutaan evakuoimaan parikymmentä miljoonaa alavien suistoalueiden asukasta. Kaikkialla maailmassa viranomaiset joutuvat tekemään hartiavoimin töitä lajien tuhoutumisen hidastamiseksi ja häviämässä olevien organismien perimän tallentamiseksi geenipankkeihin.
Inhimillisen sivilisaation tulevaisuus on siten veitsenterällä, mutta ainakin ihmiskunta on tunnistanut keskeisimmät uhkansa ja ryhtynyt kunnolla töihin niiden torjumiseksi. Me suomalaiset voimme kompastelevasta alusta huolimatta olla aidosti ylpeitä roolistamme muutoksen liikkeellesaattamisessa. Edeltäkävijyytemme on tuonut myös kosolti uutta työtä suomalaisille, ja monien yritysten tilauskirjat ovat täynnä vuosiksi eteenpäin.