Yhteiskuntasopimuksen kaatumiseen liittyvät hallituksen "uhkaustoimenpiteet" kohdistuvat äänestäjiin, ei AY liikkeeseen. Ansiosidonnainen työttömyysturva näyttää sementoineen tiukasti AY-liikkeen vallan. Yksityisiin työttömyyskassoihin ei ole liittynyt jäseniä siinä määrin, että se olisi horjuttanut AY-liikkeen asemaa.
Hallitus olisi vahvistanut neuvotteluasemaansa siirtämällä ansiosidonnaisen työttömyysturvan Kelalle. Tekivät saman arviointivirheen omasta neuvotteluasemastaan, kuin usein heikommassa asemassa olevat tekevät. Vahvan ei tarvitse juurikaan neuvotella, vaan seurata ja todeta ettei käy. Politiikassa on aina näin, ainoastaan tasapuoliset neuvottelevat ja heikommassa asemassa olevat toivovat aina turhaan, että vahvempi rupeaisi neuvottelemaan. Puolueiden oma yhden totuuden politiikka on hyvin kuvaava esimerkki tästä. Siinä ei neuvotella on vain yksi totuus ja muita vaihtoehtoja eivät juurikaan esitä.
Eduskunnassa leviää vitsi: Mikä on BKT:n vastakohta? AKT.
Pahin koko yhteiskuntasopimuskuviossa on, että hallitus on lähtenyt painostamaan AY-liikettä keinoilla, jotka eivät kohdistu AY-liikkeeseen vaan äänestäjiin. Siis hallituksen omiin kannattajiin. Vaikuttaako suorastaan hölmöläisen hommalta? Kaataako lopulta hallitus itse itsensä? Kun ei ole valuuttadevalvaation mahdollisuutta ja hallitus yrittää turvautua palkkadevalvaatioon se on "lirissä" AY-liikkeen kanssa. Seuraava vaihe on alkanut, siinä AY-liike painostaa hallitusta lakoilla.
Onko hallituksen käsitykset maan talouden korjaavista toimenpiteistä oikeat? Sitä kukaan tuskin pystyy sanomaan, ei edes hallitus itse, mutta tietenkin he sen sanovat.
Hallituksessa vallitsi virheellinen konsensusefekti. Hallitus ajatteli, että AY-liikkeellä on samanlainen käsitys asioista kuin hallituksella. Tämän harha syntyi, kun hallituksella ja AY-liikkeellä oli jonkinlainen yhteinen näkemys maan talouden tilasta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Virheellinen_konsensusefekti