Puhelinmyyjät soittelevat ihmisille ja kauppaavat tarpeetonta tavaraa: vitamiinitabletteja, ravintolisiä, laihdutusvalmisteita, kosmetiikkaa, sukkia, alusvaatteita, lehtiä. Itse asiassa he eivät ”kauppaa” mitään, vaan ainoastaan ”tarjoavat ilmaisia näytepakkauksia”. Haluatko kahden kuukauden melatoniinivalmisteet yhdellä eurolla ja kaupan päälle ilmaisen muumimukin? Myöhemmin vastaaja saa tietää sitoutuneensa yhdeksän kuukauden kestotilaukseen, jonka hinta oli 180 euroa. Hän on astunut puhelinmyyjän virittämään tilausansaan. Hän saa laskun ja uhkauksen perimis- ja oikeudenkäyntikuluista.
Kuluttajansuojalakiin on jatkuvasti lisätty säännöksiä, joilla suitsitaan ihmisten harhauttamista. Puhelinmyyjät hämäävät ihmisiä usein heti puhelun alussa. Lain mukaan myyjän on heti puhelinkeskustelun alussa ilmoitettava nimensä ja puhelun kaupallinen tarkoitus. Tätä myyjät eivät aina tee, vaan saattavat aloittaa näin: täällä Matti N. ”Sanomista” täällä Liisa A. ”Kauppalehdestä”. Tällä hämäyksellä kuluttajalle annetaan kuva, että soittajana on toimittaja, jolloin kuluttaja ei ymmärrä katkaista keskustelua heti. Kun kuluttaja kysyy, ”oletko myymässä jotakin?”, soittaja vastaa, ”en, kerron vain ilmaisesta näytteestä.” Myyjä pyrkii väkisin jatkamaan puhelua. Jotkut ihmiset lyövät häirikölle luurin korvaan, mutta monet ovat niin kilttejä, että jatkavat keskustelua. Jos kauppa ei heti onnistu, myyjä saattaa soittaa uudelleen.
Ilmainen tutustumistarjous on monesti laadittu niin, että kuluttaja tulee huomaamattaan sitoutuneeksi maksulliseen sopimukseen. Hämäys tehdään myös niin, että kuluttajalle lähetetään tilausvahvistus, vaikka kyseessä on vasta tarjous. Konsteja on monia. Myyntipuheen eteneminen on hyvin suunniteltua ja sen pohjana ovat käyttäytymistieteelliset tutkimukset. Otollisena uhrina ovat erityisesti iäkkäät ihmiset ja muistisairauksia potevat. Näissä tapauksissa myyjän menettely saattaa täyttää markkinointirikoksen tunnusmerkit.
Puhelinmyynnissä ostajalla on 14 päivää aikaa perua kauppa. Monet puhelinmyyntiyhtiöt ovat tehneet perumisen hyvin vaikeaksi. Ostaja ei saa myyjään yhteyttä edes sitkeällä yrittämisellä, väsyy ja maksaa laskun. Uhkana ovat viivästyskorot ja suuret perintäkulut.
Puhelinmyynti työllistää kuluttajaviranomaisia ja oikeuslaitosta. Tämä riesa lakkaisi lainmuutoksella, jolla puhelinmyynti kiellettäisiin kokonaisuudessaan rangaistuksen uhalla. Ei kai yhteiskunnassamme ole mitään järkevää tarvetta tämän tyypin markkinoinnille. Puhelinmyynnin totaalikiellosta eivät kärsisi ketkään muut kuin myyjät ja perintätoimistot.