Itsenäisyyspäivän alla armon vuonna 2015. Eräänlainen aikakirja tuleville vuosille jotta joku tulevaisuudessa voi sit kattoa millaista aikakautta elettiin tässä ja nyt – ja verrata sitä omaan aikakauteensa. Kenties huomata masentavasti että mikään ei oikeastaan muutu. Tai ehkä muuttuu, mistä ne ikinä tietää.
Hallitusasiaa
Tätä kirjoittaessa hallitus sorvaa ns. pakkolakeja eli aikoo leikata palkansaajilta ammattiryhmästä riippuen 1000-2000e. Sanomattakin on selvää että se näkyy välittömästi kulutuskäyrissä ja tulevaisuudenuskossa. Lyhyesti sanoen sillä tulee olemaan lamaa pahentava ja pitkittävä vaikutus. Talousviisaat puhuvat kurssinmuutoksesta elvytyksen suuntaan mutta maksetaanko täällä mukamas ajattelusta? Eipä täällä kyllä makseta paljon muustakaan.
Pakkolakien syyt tulevat televisiosta. Politiikko katsoo huolestuneena kameraan ja puhuu vientiteollisuuden sakkauksesta, ylivelkaantumisesta ja siitä että on elettävä suu säkkiä myöten. Näin jokainen taatiainen tajuaa uhrausten päälle. Samaan aikaan ökyrikkaat ovat saaneet muhkeat 11 miljardia erilaisina osinkoina, optioina ja palkkioina. Liikevoitosta? Ei suinkaan vaan erinäiset verohelpotukset, tukijärjestelmät, valtionavustukset ym ym ym eli veronmaksajan rahathan ne siinä etsivät uutta kotia. Suoraan veroparatiisiin kauas verottajan ulottuvilta. Yritysmaailma on viimein keksinyt sossuilun edut ja mitä huonommin firmaa hoitaa, sen enemmän valtionkassasta irtoaa. Mahtaa eekoon poikia naurattaa, miten tyhmä tää kansa onkaan. Onhan se sitä kyllä nauranut jo pitkään.
Onhan se totta että vientiteollisuudella ei mene hyvin. Politiikkojen sormi pystyssä julistamilla Venäjän talouspakotteilla ei tietenkään ole mitään tekoa asian kanssa. mutta kuka nyt kahta eri asiaa osaisi päässään yhdistellä?
Pakolaisasiaa
Sitten on tää pakolaispuoli. Siitähän riittää hupia kun vastaanottokeskuksiin on sen enempiä miettimättä tungettu kurdeja ja arabeja sekaisin, ja joukkotappelut ovat arkipäivää. mutta kuka niitä nyt osais erotella toisistaan?
Vieläkin parempaa seuraa. Perustetaan palautuskeskuksia, eli episodi etenee edelleen virheesta virheeseen. Sanomattakin selvää että niihin laitetaan kaikki turvapaikkaprosessissa töpänneet: rikolliset, päihdekäyttäjät ja kuumakallet. Niissä vasta tappeluita nähdäänkin, kuten myös nälkälakkoja, itsemurhia ja –yrityksiä, mielenilmauksia ja vissiin pari miestappoakin. mutta onhan koko episodi rakennettu alusta asti virheellisesti joten muutama lisämunaus ei paljoa haittaa.
Mitään väliaikaisia keskuksia ne eivät ole, vaan niissä notkutaan vuosia. Ulkoministeri Soini kun sitkeästi yrittää palautussopimusta Irakin kanssa, ymmärtämättä millään muotoa että Irakin hallitus on vain hyvillään kun sikäläinen kurdiporukka on jonkun toisen vaivoina, eivätkä neuvottelut tule johtamaan mihinkään. Siinähän sitten veivataan muutama vuosi. mutta suomalainen politiikkohan tunkee umpiluisesti läpi harmaasta kivestä.
Kantaväestön vihamielisyys saa yhä rajumpia otteita. Murhapolttoja, pahoinpitelyitä ja miestappokin on nähty. Näillä asioilla on alku ja loppunsa. Pitkän pimeän talven ajan äärioikeisto jatkaa kiihotuspuheitaan kunnes se saa hänet synnytettyä: uus-Breivikin. Jossain tuossa ens tai sitä seuraavan vuoden aikana jollakulla napsahtaa päässä ja se menee johonkin paikalliseen peruskouluun rynnärin ja käsipistoolin kanssa puolustamaan arjalaisia oikeuksia. Tuloksena on hillitön massamurha ja vähän aikaa Suomi suree. Sitten alkaa samat kiihotuspuheet uudelleen. Kukaan ei ota opikseen yhtä vähän kun kukaan viittii ryhtyä minkäänlaisiin ennaltaehkäiseviiin toimiin.
Jotain muitakin puheenaiheita varmaan ilmassa liikkuu, mutteivat ole maininnan arvoisia. Tälläistä meillä täällä oli vuonna 2016. Te joilla sit on tulevaisuudessa robottipalvelijat ja painovoimakengät ja Kuun siiirtokunnat, saatatte ihmetellä. Ihmetelkää vaan, niin mekin ihmetellään.