Ylioppilaslehden pakina Näin olet hyvä feministi oli hauskaa irvailua nykyiselle feministiselle diskurssille, jossa hyvien ja totuudenmukaisten argumenttien sijaan on paljon tärkeämpää kiinnittää huomio argumenttien esittämiseen ja esittäjään. Sinänsä siinä ei kuitenkaan ollut mitään kummoista, feministien retoriikan taso on ollut samanlaista jo vuosia.
Olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun, kunnes törmäsin Ylilaudan keskusteluun, johon oli kerätty feministien omia reaktioita siihen. Ja ai että sentään, nehän todistavat oikein kauniisti sen kipeän kohdan, mihin Ylioppilaslehden jutun kirjoittaja Iida Sofia Hirvonen iski.
Feminismi on kuin uskonto, jossa kaikkea ryhmän ulkopuolista kohdellaan syntisenä ja saastaisena. Kaikki sellainen kielenkäyttö on yksiselitteisesti kiellettyä, mikä voidaan vähänkään tulkita viittaavaksi seksismiin, patriarkaatin puolustamiseen, rasismiin tai minkään sortin seksuaalifobiaan. Oleellista ei ole niinkään se, mikä sanojan tarkoitus on ollut, vaan se, miten kaikki muut tulkitsevat sanoman, tai miten se teoriassa voitaisiin pahimmassa mahdollisessa tapauksessa tulkita.
Feministien on mahdotonta käydä sisäistä keskustelua, jossa kyseenalaistetaan omat toimintamallit ja mietitään, onko touhu nyt ihan järkevää vai ei. Kun kykyä itsekritiikkiin ei ole, ei voi myöskään tapahtua henkistä kasvua ja sivistymistä. Päinvastoin, aate tulee rappeutumaan yhä voimakkaammin.
Tässä onkin se pointti, miksi itse olen antifeministi. Utilitaristina olen kiinnostunut siitä, miten voisimme saada aikaan onnellisen ja hyvinvoivan yhteiskunnan. Feministien fundamentalismi ja todellisuudesta vieraantuminen ovat aika varma merkki siitä, että he eivät ikinä pysty tuottamaan hyvinvoivaa yhteisöä.
Feministien retoriikasta paistaa oikein hyvin läpi se, että he eivät ole ikinä tyytyväisiä mihinkään. Eihän siinä sinänsä tietenkään mitään ihmeellistä, koska yhteiskunnallisista epäkohdista voi aina syyttää muita, etenkin valkoihoisia miehiä. Mutta sisäisen keskustelun taso paljastaa kuitenkin feminismin todelliset karvat: sen varaan ei voida rakentaa hyvinvoivaa yhteisöä.
Jos feminismi olisi niin tarpeellista kuin feministit väittävät, heidän voisi olettaa jo tähän päivään mennessä luoneen kaikin puolin onnellisia ja kivoja yhteisöjä, jotka toimivat esimerkkinä kaikille muille. Sellaisiin ei kuitenkaan ikinä törmää, vaan feministit antavat kaikkialla itsestään kuvan aggressiivisina valittajina, joiden mielestä mikään ei ole ikinä hyvin – myös omissa ryhmissään.
Feministit haluavat johtajiksi johtajien paikalle, mutta feministisesti koulutettu johtaja olisi erittäin todennäköisesti ihan kamala. Hän ei saisi mitään hyödyllistä aikaan vaan tuhoaisi yhteishengen ja sitä kautta koko yhteisön. Pörssiyhtiössä tämä tarkoittaisi konkurssia, sijoittajien rahojen menetystä ja tuhansien työpaikkojen katoamista. Ei ole ihmekään, että firmoja ei kiinnosta palkata feministejä.
Hyvinvointia etsiessä on hyvä tarkastella esimerkkejä oikeasta maailmasta. Yleensä parhaiten hyvinvointia tuottaneet yhteisöt ja yhteiskunnat on rakennettu hyvien periaatteiden varaan ja niistä kannattaa ottaa mallia. Ja päinvastoin, jos yhteisö näyttää olevan jatkuvasti massiivisen pahoinvoinnin tyyssija, sen periaatteet kannattaa kiertää kaukaa. Siksi olisi suotavaa päästä vihdoinkin myös feminismistä eroon.