Lyhyt ajatusleikki: sinulla on kauppa. Myyt tuotetta, jota asiakkaiden on hengissä selvitäkseen pakko ostaa. Asiakkailla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa tuotetta sinulta. Laskisitko hintaa tai parantaisitko palvelua? Vai pitäisitkö hinnat korkeina ja harjoittaisit toimintaa kuten aina ennenkin, kun sinulla ei ole pelkoa, että menettäisit asiakkaasi kilpailijalle?
Tästä on kyse, kun puhumme apteekkien laillisesta kartellista. Tarvitsemme lääkkeitä. Meillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin ostaa lääkkeitä apteekista. Viranomaiset suojaavat apteekkeja kilpailulta ja pitävät huolen, että lääkkeiden hinta on apteekkien kannalta riittävän korkea. Kartellin seurauksena maksamme lääkkeistämme ylihintaa. Tarpeettoman korkeista hinnoista kärsivät niin kuluttaja kuin valtiontalous.
Ongelma on onneksi korjattavissa. Apteekkien kilpailun rajoitteita tulee purkaa.
Epätasa-arvoinen tasa-arvo
Nykyisen kartellin ajatuksena on varmistaa apteekkipalvelut syrjäseudulla sekä lääkkeiden yhtäläiset hinnat kaikille suomalaisille. Lääkkeiden saatavuus ympäri Suomen on turvattava, mutta valittu ratkaisu on yksinomaan väärä. Yhteiselle hinnalle ei sen sijaan ole perustetta. Pääasia on, että lääkkeillä ei pääse rahastamaan nykyistä enempää.
Apteekkitoimilupa tulisi myöntää jokaiselle, joka täyttää nykyiset lupaehdot. Lisäksi Lääkkeiden hintalautakunnan tulisi kiinteän hinnan sijaan määrittää lääkkeille kattohinta. Tämä mahdollistaisi kilpailun myös apteekkialalla. Kilpailun, joka pakottaa laskemaan hinnat terveelle tasolle. Kilpailun, joka pakottaa parantamaan palvelua. Ja kilpailun, joka on havaittu kuluttajien kannalta hyväksi lähes kaikilla muilla toimialoilla.
Nykyisin kannattava liiketoiminta ei muutu syrjäseudulla kannattamattomaksi, vaikka kilpailun rajoituksia purettaisiin. Syrjäseudun apteekki saattaisi joutua sulkemaan ovensa, jos viereen avattaisiin apteekki, joka palvelisi asiakkaita paremmin. Tämä olisi syrjäseudulla asuvien etu. Jos jokin paikkakunta olisi kuitenkin jostain syystä vaarassa menettää apteekkinsa, olisi suora tuki yksittäisille apteekeille huomattavasti nykyistä edullisempi ja silti yhtä tehokas järjestelmä.
Suomalaisten eriarvoistumista ei lääkkeiden yhtäläisellä hinnoittelulla korjata. Jos joku pitää tätä relevanttina argumenttina, pitäisikö ruoan, juoman, asumisen, energian ja veden maksaa tasapuolisuuden nimissä kaikille saman verran asuinpaikasta riippumatta? Pitäisikö näidenkin hintaa säännellä? Ei ole keneltäkään pois, jos joku saisi muutoksen myötä lääkkeensä halvemmalla, vaikka toisella lääkkeiden hinta ei laskisi. Kainuulainen ei hyödy tippaakaan siitä, että helsinkiläinen maksaa lääkkeistään ylihintaa - siitä hyöty jää yksinomaan apteekkarin taskuun.
Perusteetonta pelottelua
Suomalaiset ovat jo nykyisin erittäin tyytyväisiä apteekkien toimintaan. Olennaista on kysyä, valitsisivatko suomalaiset nykyisen mallin, jos he tietäisivät, että lakia muuttamalla lääkkeiden hinta laskisi, apteekkien palvelutaso nousisi ja saatavuus paranisi? Tyytyväisyys on hienoa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö asioita voitaisi hoitaa paremmin. Kilpailulla on tapana parantaa palvelua, ei heikentää sitä. Jokainen yrittäjä tietää, että tasokas palvelu on erinomainen keino houkutella uusia asiakkaita.
Yksi erikoisimmista esitetyistä huolista on se, että apteekkien maksamat verotulot vähenisivät. Tässä minun on lainattava Facebookissa esitettyä kommenttia, sillä paremmin en osaisi asiaa sanoiksi pukea: ”Loistavaa! Vähemmän kilpailua, korkeammat kuluttajahinnat, enemmän veroja valtiolle - voittajakonsepti! Miten me saataisiin tää ulottumaan muillekin aloille? Esim. ruoka voisi olla paljon kalliimpaa niin tulis enemmän verotettavaa yritystuloa eikä mitään ikävää hintakilpailua joka painaa katteita ja laskee yrityksen veronalaista liikevoittoa.”
Kilpailulle avatun apteekkitoiminnan suurena uhkakuvana esitetään myös rahan karkaaminen veroparatiiseihin. Miksi kilpailu juuri apteekkialalla johtaisi siihen? Näin saattaa toki käydä, mutta veronkiertoa ja verosuunnittelua esiintyy vastaavalla tavalla myös muilla toimialoilla. Tulisiko viranomaisen veroparatiisien pelossa ryhtyä rajoittamaan kilpailua kaikessa elinkeinotoiminnassa, missä voiton tekeminen on mahdollista? Veroparatiisien suitsimiseksi tarvitaan muita, paljon laajempia keinoja kuin yksittäisen alan laillinen kartelli.
Apteekkien toiminta on suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää ja se tulee hoitaa hyvin. Toimintaa tulee säädellä viranomaisten toimesta tarkkaan ja vaatimustaso tulee pitää korkealla. Nämä vaatimukset eivät ole kuitenkaan missään ristiriidassa sen kanssa, että terveen markkinatalouden ja kilpailun kuuluu olla osa myös apteekkien toimintaa. Jos joku muuta väittää, kannattaa selvittää, kuinka läheiset yhteydet hänellä on apteekkareihin.
-----
Kerään tällä hetkellä edustajatovereilta nimiä toimenpidealoitteeseen, jossa ehdotetaan apteekkien kilpailurajoitusten purkamista. Aloitteesta on yllä käsiteltyjen lisäksi tullut minulle paljon muitakin kysymyksiä ja väitteitä, joihin vastauksia alla.
Q&A
Lainsäädäntöä muuttamalla ei syntyisi säästöjä?Tilastot osoittavat, että Suomessa lääkkeiden tukkuhinta on Pohjoismaiden alhaisin, mutta vähittäismyyntihinnat ovat korkeammat kuin Ruotsissa ja Norjassa. Jos lääkkeiden hinta laskisi samalle tasolle kuin Ruotsissa, säästäisimme noin 100 miljoonaa vuosittain. Jos hinta laskisi Norjan tasolle, säästäisimme 200 miljoonaa vuosittain. Valtaosa tästä olisi suoraa säästöä valtiolle.
Suomalaiset ajettaisiin eriarvoiseen asemaan? Miksi eriarvoisuus asumisen tai ruoan osalta ei sitten ole merkityksellistä? Pitäisikö näidenkin hintaa säännellä? Vastaavasti ei ole keneltäkään pois, jos joku saisi muutoksen myötä lääkkeensä halvemmalla, vaikka toisella lääkkeiden hinta ei laskisi.
Syrjäseutujen apteekit suljetaan? Ei suljeta. Nykyisin kannattava liiketoiminta ei muutu kannattamattomaksi, vaikka kilpailun rajoituksia puretaan. Syrjäseudun apteekki saattaisi joutua sulkemaan ovensa, jos viereen avattaisiin apteekki, joka palvelisi asiakkaita paremmin. Tämä olisi syrjäseudun asukkaiden etu. Kokemukset Norjasta ja Ruotsista osoittavat selvästi, että kilpailun avaamisen myötä apteekkeja ei ole suljettu edes harvaan asutulla alueella. Jos näin kuitenkin jostain syystä Suomessa kävisi, on suora tuki yksittäisille apteekeille huomattavasti nykyistä edullisempi ja silti yhtä tehokas järjestelmä.
Lääkkeitä myytäisiin liikaa? Miksi nykyiset apteekit eivät haluaisi tehdä mahdollisimman paljon voittoa? Miksi kilpailun rajoitteita purkamalla apteekeista tulisi niin rahanhimoisia, että asiakkaalle myytäisiin lääkkeitä, joita tämä ei tarvitse? Kilpailun avaamisen myötä apteekkien lupavaatimukset eivät muutu miksikään ja Fimealla on yhä täysin samat oikeudet ja velvollisuudet valvoa apteekkien toimintaa.
Apteekkarit siirtyisivät tavoittelemaan voittoja? Miten nykyinen järjestelmä estää apteekkareita tavoittelemasta voittoja? Verottajan tilastoja katsomalla vaikuttaa pikemminkin siltä, että apteekkarit ovat hyvinkin innokkaita tavoittelemaan voittoja.
Apteekit eivät enää pitäisi hyllyssä kalliita lääkkeitä? Yhtenä apteekkitoimiluvan ehtona voidaan pitää tiettyä toimitusvarmuutta. Jos apteekin toimitusvarmuus laskisi esimerkiksi alle 96 %:n, ei apteekki saisi enää pitää toimilupaansa. Tämä ongelma on erittäin helposti estettävissä nykyistä sääntelyä tarkentamalla.
Apteekkeja nousisi kuin sieniä sateella? Apteekkitoimilupaa ei jatkossakaan myönnettäisi kuin tiukat lupaehdot täyttäville. Lisäksi keitä muita apteekkien lisääntyminen haittaisi kuin nykyisin turvattua ja korkeaa ansiota nauttivia apteekkareita?
Apteekit eivät päätä lääkkeiden hinnasta eivätkä siten voi vaikuttaa hintatasoon? Tästä lakimuutoksessa on kyse. Nykyiset kiinteät hinnat tulisi muuttaa kattohinnoiksi, jolloin apteekeilla olisi mahdollisuus halutessaan laskea lääkkeiden hintoja. Yhtään apteekkia ei kuitenkaan lainsäädännöllä pakotettaisi laskemaan hintoja nykyisestä.
Lääkkeet siirtyisivät päivittäistavarakauppaan? Ehdotetut muutokset eivät oikeuttaisi päivittäistavarakauppoja myymään lääkkeitä. Olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että apteekkareiden ammattitaito on äärimmäisen arvokasta ja välttämätöntä lääkkeiden myynnin yhteydessä eikä sitä tulisi vaarantaa sallimalla lääkekauppaa muualla kuin apteekeissa.
Puoskarit ryhtyisivät myymään lääkkeitä? Eivät ryhtyisi. Apteekkitoiminnan harjoittaminen vaatisi edelleen Fimean myöntämän luvan, jossa kriteerit pysyisivät nykyisellään.
Norjassa ulkomaalaiset yhtiöt omistavat 2/3 maan apteekeista. Kävisikö näin Suomessakin? Tämä kertoo siitä, että ulkomaalaiset yhtiöt ovat hoitaneet palvelun laadukkaammin ja tehokkaammin, jolloin ne ovat syrjäyttäneet kotimaisia toimijoita. Muutos on asiakkaan etu. Mikään ei tässä mallissa myöskään estä kotimaista toimijaa perustamasta apteekkia, jos hän täyttää lupaehdot.