Maahanmuuttajien raiskausten lisäännyttyä odotin kansalaisten katupartioiden ilmaantumista. Nyttemmin niin on käynyt ja ainakin ensi alkuun kansallissosialistisen VSL:n toimesta. Mistä halu partioida kertoo ja miten siihen tulisi suhtautua?
Säästöt poliisista ovat jo aiemmin tulleet ongelmaksi. Kun maassa jaetaan paikoin kevyitä ehdonalaisia tuomioita, on ajatus kiinnijäämisestä liki yhdentekevä varsinkin ulkomaalaisille liigoille.
Poliisi ei kykene saapumaan syrjäseuduilla paikalle millään muotoa nopeasti. Yksi rähinä vastaanottokeskuksessa voi vaatia useita partioita ja se on muualta pois. VOK:ien sijoittelua ilmeisesti joudutaan sovittamaan yhä enemmän poliisien kykyyn saapua paikalle myös kaupungeissa. Sisäiset rähinät saattavat olla merkittävämpi ongelma kuin julkisuuteen on näkynyt, jos kymmeniä VOK:ia joudutaan sulkemaan myös järjestyshäiriöiden takia sekä mahdollisesti järjestämään keskuksia uudelleen.
Jos poliisia ei ole kansalaisten mielestä siellä ja silloin kun tarvitaan, he alkavat ennemmin tai myöhemmin korvaamaan puutteen itse, jos poliisien puute on riittävän suuri ongelma. Näin kävi sisällissodan aikoihin kansalaisten perustaessa suojeluskuntia ja punakaarteja, kun valtiolla ei ollut armeijaa. Pohjanmaan puukkojunkkarit pitivät sitä ennen heikkoa virkavaltaa pilkkanaan. Rikolliset olivat niin vahva voima, ettei sitä vastaan ollut pitkään aikaan kukaan nousemassa.
Asekätkentä sotien jälkeen kuvastaa ajattelua, jossa Suomen tultua miehitetyksi moni olisi ollut valmis omatoimiseen vastarintaan. Ison vihan aikana metsissä liikkui siviilien ja venäläisten riesana Kivekkäitä, itsenäisiä sissijoukkoja, kun valtakunnan oma armeija oli pitkälti aivan muualla. Pohjanmaalla kansa nousi kapinaan kasakoiden hirmuvaltaa vastaan, joten Venäjän keisarin käskystä koko maakunta piti hävittää.
Pelkästään Suomen historia sisältää lukuisia esimerkkejä siitä, kun kansa turvaa itse arkeaan ja elämäänsä. Nykypäivän katupartiot ovat pieni ilmiö historian tunteman täydellisen hävityksen rinnalla, mutta kertovat siitä, ettei turvallisuutta haluta antaa pois. Tällä hetkellä olennaisia kysymyksiä ovat, onko partiointi vielä tarpeen ja kenen sitä tulisi tarvittaessa hoitaa?
Pahoin pelkään, ettei säästöjen näivettämästä poliisista ole partiointiin. Maasta loppuvat poliisit kesken. Uusien kouluttaminen vie vuosia ja eläkkeelle voi siirtyä silloinkin saman verran kuin koulusta saadaan ulos. Lähikuukaudet voivat olla arvaamattomia.
Ehdotankin, että eläköityneitä poliiseja otetaan lisää kiireellä takaisin töihin. Riittävä läsnäolo parantaisi kansalaisten turvallisuuden tunnetta ja luottamusta sekä ylläpitäisi järjestystä, jos poliisiautoja vain riittää. Ripeä toimiminen ehkäisisi lieveilmiöitä. Tarve omatoimiselle katupartioinnille olisi vähäisempää ja järjestyksenpitovalta säilyisi valtiolla. Nyt on paikoitellen järjestyksenpidossa osittainen valtatyhjiö. Jos katupartiointi yleistyy, sitä pitäisi pyrkiä koordinoimaan viranomaisten taholta, jottei ylilyöntejä tapahdu tai valta luisu valtiolta pois.
On sinänsä oma hyvä kysymyksensä, että kuuluisiko valtion huolehtia edes ns. yövartija-tehtävänsä paremmin? Pidän mahdollisena, ettei poliiseja saada tarpeeksi.