En pidä tweetteristä. Olen tarpeettoman pitkien muotoilujen ystävä, joten se voisi tehdä hyvääkin. En halua elää tl;dr -maailmassa. Jossa vaivannäköön ei kannusteta. Ellei peräti sitä vaadita. Mutta toisaalta asiat tulisi myös ilmaista niin yksinkertaisesti kuin voi. Edustan itse "jahkaleiden" lajityyppiä. Lajityypin harrastaminen twitterissä on mahdotonta. Ja jossain määrin tämä on twitterin tärkein hyvä puoli.
Kuitenkin joskus kun mietin tämänlaisia, käyn katsomassa poliitikkojen tweettauksia. Tämän jälkeen ei voi kuin miettiä, miten kukaan voi ottaa tätä ilmaisumuotoa vakavasti. Tätä saa demonstroida Alexander Stubbin viime päivien tweettaukset. (Toki tähän voisi valita monen muunkin.) On todella kaunista nähdä miten prosenteista tehty alkeellinen virhe ja sen hyvin ylimalkainen "no sori" -henkinen korjaaminen ovat muuttuneet oppimisen ja kasvamisen kertomuksiksi, joissa tunnustetaan virheet ja jatketaan eteenpäin kuin moninkertainen murhaaja kristillisessä "Mahdollisuus Muutokseen" -kampanjassa. Mutta runoilijat tietenkin näkevät maailman eri tavalla. Toki mainitut tweerit kuulunevat enemmän siihen "teepussiaforismien" lajityyppiin.
Minua onkin ihmetyttänyt miksi twitter on tärkeä ja miksi sen kautta kannattaa vaikuttaa. Syynä on varmasti se, että demokratia on siitä hyvä järjestelmä että siinä kaikilla ihmisillä on sanottavaa. Ei tarvitse olla vaikkapa vallanpitäjä voidakseen vaikuttaa siihen mitä maan laissa on. Ei tarvitse edustaa vaikka tiettyä uskontoa saadakseen osallistua arvokeskusteluun. Ei tarvitse olla murhattu tai raiskattu tai sellaisten omainen tai kyetä samastumaan näihin ihmisryhmiin voidakseen ottaa kantaa kauanko murhaajan ja raiskaajan pitää virua vankilassa.
Tämä tosin johtaa siihen että politiikkaa ei enää tehdä myöskään älyllistä elitismiä korostavilla tavoilla. Tl;dr -asenteella voi päästä hyvinkin pitkälle. Tunteisiin on monesti järkevämpää vedota kuin järkeen. Teepussiaforismitkin tehoavat moniin. (Siksi niitä ylipäätään on teepusseissa.) Stubbin tweeteistä merkityksentunteita saavia voidaankin käsitellä kohteliaasti nimetyn tutkimuksen kautta."On the reception and detection of pseudo-profound bullshit" tutkii sitä miten ihmiset kokevat syvää merkityksellisyyttä ympäripyöreissä lauseissa.
Lauseita oli haettu arpomalla niitä New-Age Bullshit Generatorilla ja Wisdom of Chopralla. Jotka ovat samanlaisia kuin Suomessa tuttu Puppulausegeneraattori. Tässä mielessä lauseet selvästi eivät edustaneet mitään sivistynyttä ja reflektoitua maailmankuvaa tai mitään vastaavaa. Silti ne vetosivat moniin ihmisiin. Kunhan lauseiden tekotapaa ei kuvattu. Tutkijat sitten katsoivat että mitkä lukijan piirteet saivat hänet luottamaan tai epäluottamaan näihin lauseisiin.
Tutkimus toi esiin melko ei-yllättäviä tuloksia. Tutkimuksen tulokset viittasivat asioihin jotka eivät miellytä hirveän monia. Taipumus ottaa höpölauseet vakavasti liittyi melko vahvasti uskonnollisiin uskomuksiin, paranormaaleihin uskomuksiin uskomiseen, salaliittoteoretisointiin, vaihtoehtolääketieteen kannatamiseen. Ja negatiivisia korrelaatteja saatiin älykkyyteen, skeptiseen mielenlaatuun ja rationaalisuuteen. Kunhan rationaalisuudeksi ei laskettu numerotietoisuutta. Jostain syystä matemaattiset kyvyt eivät ehkäise tälläisiin lauseisiin uskomista. (Tämä itse asiassa oli aavistuksen yllättävä ja se oli se miksi kiinnostuin tästä. Somemaailmassa tähän tutkimukseen viittaaviin lehtijuttuihin viitattiin. Niissä korostui Deepak Chopran nimeltä mainitseminen ja häneen uskovien tyhmyyden alleviivaaminen. Mikä kertoo aika paljon monesta asiasta. Kenties yllättävän moni voisikin vakuuttua aforisminomaisiksi latistetuista tutkimusuutisoinneista. Kunhan niiden lähde olisi vain joku muu kuin edellä mainittu kvanttimystiikkahöpön ammattilainen.)
Tämä viittaa siihen, että sekä maailmankuvalliset että kognitiiviset syyt vaikuttavat. Eli jos sinun maailmankuvasi suosii tietynlaisia uskomuksia, hyväksyt ne helpommin. Ja jos olet tyhmä niin siitäkään ei ole haittaa. Ja tässä mielessä tulokset tuskin hätkähdyttävät ketään. Dunning-Kruger -efekti on jo varsin vakiintunut käsite ja "yleistä tietoa" ; Jos ihmisellä ei ole osaamista hän helposti yliarvioi kykynsä erityisen hyviksi. Ja toisaalta ihmiset assimiloivat eli sovittavat vaikka väkisin uusia tietoja vanhoihin näkemyksiin ennemmin kuin harjoittavat akkomodaatiota joissa korjataan ja muutetaan omaa maailmankuvaa. Lisäksi tutkimus kertoo että ihmiset vakuuttuvat siitä että joku auktoriteetti viittaa asioihin joita he itse eivät ymmärrä. Ja juuri tämä ei-ymmärrys antaa ikään kuin mahtia tälle auktoriteetille. Jopa silloin kun tämän ei-ymmärretyn sanahirviöinnin takana ei ole mitään. Koska illuusio ymmärryksestä näyttää ei-ymmärtäjälle samalta.
Stubbkin otetaan tweetteineen vakavammin jos jo valmiiksi kannattaa Kokoomusta.
0