Kuka pelkää mörköä (nimeltä Euroopan komissio)?
Komission kivinen matka nykytilanteeseen
Euroopan komissio nykymuodossaan perustettiin vuonna 2007 nk. Lissabonin (1) sopimuksen myötä, jonka juuret taas olivat Mergerin vuoden 1965 sopimuksessa (2), jolloin kyse oli Euroopan yhteisöjen komissiosta. Läpi historian komission tarkoitus on ollut luoda yhteinen eurooppalainen taloudellinen, monetaarinen ja poliittinen unioni.
Jacques Delorsia voidaan pitää nykyisen Euroopan unionin eräänlaisena luojana. Hallintokaudellaan (1985-1994) hän loi perusteet nykyiselle Schengenin sopimukselle (vapaa liikkuvuus) ja Maastrichtin sopimukselle (yhteinen valuutta, euro) sekä yhteiselle taloudelliselle alueelle eli EAA:lle (3). Delorsin hallintokaudella Euroopan unioni koki menestyksekkäimmän kehitysvaiheensa tähänastisessa historiassa.
Vuodesta 1995 alkaen kaikki alkoi kuitenkin mennä huonompaan suuntaan. Jo heti seuraavalla kaudella (Santerin komissio) komissio joutui eroamaan petos- ja korruptiovyyhdin alla (nk. Edith Cresson -tapaus). Sisäinen tarkastaja paljasti korruptiotoiminnan.
Sen sijaan, että seuraava komissio (Prodin komissio) olisi luonut toimintatapoja, jotka olisivat ehkäisseet korruption ja petostoiminnan, se koki, että sisäinen tarkastus oli pikemminkin uhka komissiolle. Luotiin asetelmia (mm. Amsterdamin, Nizzan ja Lissabonin sopimuksiin), jotka antoivat komission puheenjohtajalle entistä enemmän valtaa esimerkiksi komission muodostamiseen ja hallintoon. Näiden sopimusten perusteella haluttiin siis antaa Euroopan unionille enemmän käytännön toimintavaltaa, mutta loppujen lopuksi Euroopan komission hallintomalli muuttui keskitetyksi ja yhä autoritaarisemmaksi.
Seuraavakin komissio (Barroson) kärsi petos- ja korruptiovyyhdistä. Komissiossa vallitsi voimakas hiljentämisen kulttuuri. Kaikki työntekijät, jotka paljastivat komission tekemiä petoksia OLAF:lle (Euroopan petostentorjuntavirastolle), erotettiin heti.
Nykyisen komission presidenttinä toimii Jean-Claude Juncker.
Jo komission valintakin on ”epädemokraattinen”
Demokratiassa valta on kansalla. Komission kokoamistoimet ovat täysin tavallisen kansan ulottumattomissa. Komissiota ei valita kansanvaaleilla, mutta silti komissiolla on eniten päätösvaltaa Euroopan unionissa. Näettekö ristiriidan? Käytännössä valinta toimii vastaavanlaisesti: Uusi 28-jäseninen komissio nimitetään joka viides vuosi. Eurooppa-neuvosto (arkikielessä EU:n huippukokous) asettaa ensin määräenemmistöllä puheenjohtajaehdokkaan, jonka valinnassa huomioidaan Euroopan parlamentin vaalien tulos. Tämän jälkeen puheenjohtaja valitaan Euroopan parlamentin jäsenten enemmistöllä. Uusi puheenjohtaja valitsee komission muut 27 jäsentä jäsenmaiden tekemien ehdotusten perusteella. Seuraavaksi ministerineuvosto hyväksyy ehdotetun kokoonpanon ja asettaa sen parlamentin arvioitavaksi. Euroopan parlamentin valiokunnat arvioivat komissaariehdokkaat ja antavat virallisen hyväksyntänsä. Komission muodostumisessa Suomen kansan valinta rajoittuu Suomen ehdokkaaseen. Tämän jälkeen jäsenet valitsevat itse itsensä. Tässä on valtava houkutus lobbaukselle näin vaikutusvaltaisessa elimessä. Näin luodaan järjestelmä, joka ei pelkästään valitse itse itseään, vaan myös valvoo itse itseään. Puheenjohtaja valitsee muut komissaarit ja he ovat hänen valvontansa alaisuudessa. (4)
Taloudellinen päätösvalta on päätösvaltaa, joka altistaa korruptiolle
Miksi komissio on niin suuren korruptioaallon keskellä? On olemassa kaksi syytä, ja ne perustuvat vaikutusvaltaan.
---
1) Euroopan komissio säätelee EU:n lainsäädäntöä
Säädöksiä tulee kolmessa muodossa: asetuksina, direktiiveinä ja päätöksinä. Näitä asetuksia on sovellettava kansalliseen lainsäädäntöön tarkimmin ja välittömästi. Direktiivit antavat yleisiä tavoitteita ja perusperiaatteita, joita jokainen jäsenmaa voi soveltaa oman lainsäädännön ympärillä. Ja lopulta päätökset ovat yleensä räätälöityjä ja yksilöityjä ja ne sitovat vain yhtä sidosryhmää.
Lainsäädännön valvonta tapahtuu johdetun lainsäädännön (nk. sekundäärilainsäädännön) mukaan. (Primäärilainsäädäntö koskee EU:n tukipilareina toimivia ”perustuslakeja” eli nk. perussopimuksia). Jokainen jäsenmaa huolehtii asetusten, direktiivien ja päätösten asianmukaisesta ja oikea-aikaisesta soveltamisesta omaan lainsäädäntöönsä ja Euroopan komissio valvoo niiden toteutumista.
Jos direktiivejä ei noudateta tai niiden soveltamisesta ei ilmoiteta asiantuntevasti, niin komissio voi ryhtyä korjaustoimenpiteisiin. Aluksi komissio selvittää asiaa epävirallisin selvityspyynnöin. Jos tästä ei päästä sopuun jäsenmaan ja komission välillä, niin silloin komissio aloittaa virallisen rikkomusmenettelykäsittelyn. Jäsenmaalle annetaan kaksi kuukautta aikaa antaa virallinen selvitys siitä, miksi direktiivejä ei noudateta. Jos aika kuluu umpeen ilman selvitystä tai komissio ei hyväksy selvitystä, niin asia menee Euroopan Unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Tuomioistuin langettaa useimmiten sakkomaksuja direktiivin rikkomisesta ja se voi puuttua myös komission maksamiin siirtoeriin (eli tukiin) jäsenmaihin. Tuomiot koskevat yleensä pääosin kauppa- ja kilpailudirektiivien asetuksia. Sakkomaksu on yleensä päivämuotoinen (maksetaan joka päivä, kunnes direktiiviä noudatetaan).
2) Euroopan komissio vastaa EU:n (siirtoerien) budjetista
Arkikielessä tämä tarkoittaa sitä, että komissio saa päättää EU:lta saatavien tukien (esimerkiksi maataloustuet) määrästä ja laajuudesta. Käytännössä tämä tapahtuu komission budjettipääosastolla (DG BUDG) (5). Budjettipääosasto hoitaa monia tehtäviä (katso lähdelinkki tarkempien tietojen osalta), mutta sen keskeisimpiin tehtäviin kuuluvat EU:n menojen hallinnointi sekä talousarvioesityksen valmistelu. Siirtoeristä ylivoimaisesti suurin osuus on maataloustukien segmentti (katso kuva "2015 talousarvio" ylhäällä). Suomikin saa valtavan siivun siirtoeristä juuri maataloustukien muodossa.
---
Nyt kenties ymmärrätte, millainen valtakoneisto komissio itsessään on. Se hallitsee direktiivien muodossa kansallista lainsäädäntöä. Toisaalta se vaikuttaa kansantalouteen EU:n budjetin kautta. Jo yksinään nämä tekijät riittäisivät valtaan ja hallintaan. Mutta yhdessä he muodostavat potentiaalisesti letaalin yhdistelmän.
Mutta miten tämä vaikuttaa korruptioon?
EU:n budjetti on massiivinen. Aina kun isoja rahoja jaetaan, rahoitusprojektien takana on jäsenvaltioiden kesken valtavia lobbausyhteisöjä, jotka edesauttavat yleensä räätälöityjä toimintoja tietyille yrityksille. Nykymuodossa komissio muistuttaa pikemminkin yritysalojen lobbaajien henkilökohtaista olohuonetta Euroopan mittakaavassa. Tämä on ilmiselvää tapauksissa, jossa direktiivien ja päätösten kautta suositaan tiettyjä yrityksiä ja maita. Skandaaleja on useita (Microsoft, Google, autoteollisuus, tupakkayritykset jne) (6); (7); (8); (9), vaikka mediakynnys on aika korkea tämän kaltaisessa toiminnassa. Tällä tarkoitan sitä, että on lukuisia lobbausrikkomuksia (=korruptiotoiminta), jotka eivät saavuta edes mediakynnystä, eivätkä tule median kautta kansan tietoisuuteen.
Koska komissio hallitsee EU:n tulonsiirtoja (esimerkiksi maataloustukia) täysin, sillä on välillistä päätösvaltaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja politiikkaan. Tämän lisäksi tulonsiirtoihin asetetaan ehtoja, joiden mukaan jäsenmaan pitäisi tukea ”europarlamentaarista” linjausta, jos ei se ei halua, että tukia leikataan sanktioiden kautta. Tästä syystä kansalaisten silmin jäsenmaassa tehdään epäloogisia päätöksiä - esimerkiksi hyväksytään laiton maahanmuutto. Kansalaiset eivät tiedä, että kyseessä on huoltotasekriisiin perustuva eurooppalainen agenda. Se, että Suomikin tekee samoin, ei ole yllättävää, sillä Suomen meppi Jyrki Katainen toimii Euroopan työllisyyden, talouskasvun, investointien ja kilpailukyvyn komissaarina. Ja yksikään palvelus ei tehdä ilman vastapalvelusta.
Mutta tästä kaikesta seuraa retorisesti moraalinen kysymys:
Voiko kansalle asettaa hintalapun ja onko Euroopan komissiolla oikeus sen asettamiseen ?
Sibil
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
P.S. Jos teillä on kysyttävää tai haluatte keskustella ajankohtaisista asioista taikka teillä on ehdotuksia blogia varten, niin klikkaatkaa Sibilille Asiaa?- painiketta (löytyy myös sivun yläosassa).
Voitte vierailla myös Sibilpoliticalin FB-sivulla (löytyy myös sivun oikealla puolella) ja toki myös Twitterissäkin. Myös sivun oikeassa ylikulmassa olevaa linkkiä voi käyttää. Muistakaa olla asiallisia ja rakentavia. Mutta luonnollisesti olkaa toki aktiivisia! Tykätkää ja jakatkaa!
Nykyään löytyy myös Uusi Suomi-profiili: Sibilpolitical - Uusi Suomi.
LÄHTEET:
1) https://en.wikipedia.org/wiki/Treaty_of_Lisbon
2) https://en.wikipedia.org/wiki/Merger_Treaty
3) https://en.wikipedia.org/wiki/European_Economic_Area
4) http://ec.europa.eu/index_fi.htm
5) http://ec.europa.eu/dgs/budget/mission/index_fi.htm
7) http://corporateeurope.org/power-lobbies/2015/09/power-car-industry-lobby-makes-scandal-inevitable