Lev Trotski kirjoitti 1934 kirjoituksen nimeltä ”Pelkääkö pikkuporvaristo vallankumousta?” Kirjoitus sopii mielestäni nykyään kehittymässä olevaan yhteiskunnalliseen ilmapiiriin niin hyvin, että suomensin sen muidenkin luettavaksi. Alla Trotskin kirjoitus:
***
Parlamentaariset ääliöt, jotka pitävät itseään kansan tuntijoina, toistavat mielellään:
”Keskiluokkaa ei saa pelästyttää vallankumouksella. Se ei pidä äärimmäisyyksistä.”
Tässä yleisessä muodossa tämä väite on täysin väärä. Luonnollisesti pienyrittäjä haluaa mieluummin järjestystä niin kauan kun bisnekset sujuvat hyvin ja niin kauan kun hän toivoo niiden sujuvan huomenna vielä paremmin.
Mutta kun tämä toivo katoaa, hän raivostuu helposti ja on valmis tarttumaan mitä äärimmäisimpiin keinoihin. Miten muuten hän olisi voinut heittää demokraattisen valtion yli laidan ja tuoda valtaan fasismin Italiassa ja Saksassa? Epätoivoinen pikkuporvaristo näkee fasismissa ennenkaikkea suurpääoman vastaisen voiman ja uskoo, että toisin kuin työväenluokan puolueet, jotka operoivat vain sanoilla, fasismi käyttää voimaa toteuttaakseen enemmän ”oikeutta”. Talonpoika ja käsityöläinen ovat tavallaan realisteja. He ymmärtävät, että voimankäyttöä ei voi välttää.
On väärin, kolmasti väärin, väittää, että nykyinen pikkuporvaristo ei mene työväenluokan puolueisiin, koska se pelkää ”äärimmäisiä keinoja”. Asia on aivan päinvastoin. Alempi pikkuporvaristo, sen suuret massat, näkevät työväenluokan puolueissa vain parlamentaarisia koneita. He eivät usko niiden voimaan eivätkä niiden taistelukapasiteettiin eikä niiden valmiuteen viedä taistelua tällä kertaa loppuun saakka.
Ja jos tämä on näin, onko vaivannäön arvoista korvata demokraattiset kapitalistiset edustajat vasemmiston parlamentaarisilla veljillään? Tällä tavalla ajattelee tai tuntee puoliriistetty, tuhottu ja tyytymätön yrittäjä. Ilman näiden talonpoikien, käsityöläisten, palkkatyöläisten, pikkuvirkamiesten jne. psykologian ymmärtämistä – psykologian, joka virtaa yhteiskunnallisesta kriisistä – on mahdotonta muodostaa oikeaa ohjelmaa. Pikkuporvaristo on taloudellisesti riippuvainen ja poliittisesti pulverisoitu. Sen takia se ei pysty viemään läpi itsenäistä ohjelmaa. Se tarvitsee ”johtajan”, joka inspiroi sitä luottamuksella. Tämä yksilöllinen tai kollektiivinen johtajuus, eli henkilö tai puolue, voidaan antaa sille jommaltakummalta perusluokalta – joko isolta porvaristolta tai työväenluokalta. Fasismi päästää massat irti ja aseistaa ne. Inhimillisestä pölystä se organisoi taisteluyksiköitä. Tällä tavalla se antaa pikkuporvaristolle illuusion itsenäisenä voimana olemisesta. Se alkaa kuvitella, että se todellakin tulee hallitsemaan valtiota. Ei ole yllättävää, että nämä illuusiot ja toiveet kääntävät pikkuporvariston pään!
Mutta pikkuporvaristo voi myös löytää johtajan työväenluokassa. Tämä näytettiin toteen Venäjällä ja osittain Espanjassa. Italiassa, Saksassa ja Itävallassa pikkuporvaristo oli kallellaan tähän suuntaan. Mutta työväenluokan puolueet eivät nousseet täyttämään historiallista tehtäväänsä.
Tuodakseen pikkuporvariston rinnalleen työväenluokan on voitettava sen luottamus. Ja sen saavuttamiseksi sillä on oltava luottamus omaan voimaansa.
Sillä on oltava selkeä toimintaohjelma ja sen pitää olla valmis taistelemaan vallasta kaikin keinoin. Puolueensa ratkaisevaan ja säälimättömään taisteluun innostamana työväenluokka sanoo talonpojille ja kaupunkien pikkuporvareille:
”Me taistelemme vallasta. Tässä on meidän ohjelmamme. Olemme valmiita keskustelemaan kanssanne muutoksista tähän ohjelmaan. Käytämme väkivaltaa ainoastaan suurpääomaa ja sen lakeijoita vastaan, mutta teidän työtätekevien kanssa haluamme liittoutua annetun ohjelman pohjalta.”
Talonpojat ymmärtävät tuollaista kieltä. Heillä pitää vain olla luottamusta työväenluokan kapasiteettiin ottaa valta käsiinsä.
Sen saavuttamiseksi on välttämätöntä puhdistaa yhdistetty rintama kaikesta erehtyneisyydestä, kaikesta päättämättömyydestä, kaikista ontoista fraaseista. On välttämätöntä ymmärtää tilanne ja asettautua vakavasti vallankumoukselliselle tielle.
https://www.marxists.org/archive/trotsky/works/1944/1944-fas.htm#p8