Nyt, kun joulun aika on ohi, on varmasti ns. poliittisesti korrektia katsoa kristityille hirvittävän rakasta juhlaa hieman negatiivisesta kulmasta. (Rehellisesti sanoen kontekstin kohteliaisuus on tiedostettu mutta ei tarkoituksellinen.)
Ja tänä vuonna näyttää että keskustelua on käyty nimenomaan historia edellä mennen.
Yhtenä syynä tähän on kenties ollut areiopagilla ollut kirjoitus siitä, että joulu ei olisikaan kristittyjen pakanoilta varastama juhla. Argumentit ovat vaihtelevia. Esimerkiksi"Esimerkiksi joulukuun 25. päivän ”Voittamattoman auringon” juhlan perusti keisari Aurelianus vasta vuonna 274 jKr. ehkä osin vastavedoksi kristityille jo tärkeäksi tulleelle päivälle." Joka on sinänsä kiinnostava, että ajanjakso on kuitenkin ollut huomattavasti sen jälkeen kun kristinusko oli syntynyt ja levinnyt alueella. Mutta myös "ennen vuotta 313". Henkenä on ollut se, että "Kristityillä ei ollut halua kopioida pakanallisia juhlapäiviä". Lisäksi huomautetaan että juhlat ovat vapausasteisesti samassa ajassa eikä siksi voida sanoa että kristityt ovat lainanneet sen. "Lisäksi antiikin roomalaisten Saturnalia-festivaalilla ei ole läheisestä ajankohdastaan huolimatta todettu vakuuttavaa historiallista yhteyttä varhaisten joulun ajankohtaa laskeskelevien kristittyjen kanssa." Joulun ajankohdan arvioidaan johtuvan siitä että ihmiset sitoivat henkilöiden kuoleman ja syntymän jossain tilanteissa yhteen niin että pääsiäisen tunnettu ajankohta on johtanut siihen että on päätetty hänen syntymänsä aika. (Itse olen melko varma että se, että pääsiäisenä on lampaita kedolla viittaa että ei puhuta Joulun ajasta. Ei Betlehem onkin paljon Suomea etelämpänä. Toisaalta olen lukenut sen verran historiaa, että Herodeksen valtakausi ei esimerkiksi osu historiallisten tietojen kanssa miltään kohden yhteen Kyreniuksen hallintoajan kanssa. Välit ovat tunnetut. Ja jopa sen ajan ihmiset sen ajan tiedoilla ovat voineet olla huomaamatta tätä pukkia. Mutta välissä on kuitenkin aikaa.)
Toisaalta myös Tieteen Kuvalehti -historia lehdessä ollut kuvaus pohjoisesta viikinkien joulunvietosta on korostanut sitä että päivällä on muitakin historiallisia ja vuosituhantisia perinteitä kuin kristinusko. Se on selvää että päivät ovat tahoillaan syntyneet "toisistaan riippumatta". Ja viikingeillä oli siksi joulunviettoa ennen kristittyjen saapumista.
Tämä on tietenkin pääosin muuntunut historian sijasta joksikin muuksi. Keskusteluksi siitä kuka omistaa joulun. Tässä kohden en viitsi sanoa muuta kuin että alkuperä ei tarjoa ikuista omistuisoikeutta koska olipa kristinusko originelli tai lainaa, niin on selvää että monet kulttuuriperinteet on muokattu. Ihmiset soveltavat ja ottavat käyttöön mitä tahansa ja tätä on hyvin vaikeaa keskusohjata. Joten olen huvittunut siitä miten historialla näyttää olevan merkitystä vain tälläisissä kysymyksissä ja hyvin kyseenalaisilla tavoilla.
Itse en toki vastusta, vihaa tai halua sensuroida joulua. Olen torjunut enemmänkin osallistuttamisen. Eli sen että joku vakaumus ottaa itselleen sellaisen statuksen että se voi määrätä myös siihen ei-uskovia omiin rituaaleihinsa ja altistaa muita niille. Tässä mielessä voin vastustaa pakkoenkelitaivaata ja Brunein kammottavaa sulttaania suunnilleen samoin syin.
Menneinä vuosina vastaan on tosin tullut pääasiassa estetiikkaa.
Menneinä vuosina tutuksi on tullut esimerkiksi Päivi Räsäsen viittaukset siihen miten ateistikin voi nauttia joulun kauniista tarinasta. Tämä argumentti on ollut siitä kiinnostava, että se on pääosin esteettinen. Ja se on ollut itselleni itse asiassa hyvin hämmentävä. En ole toki mikään hirvittävän taitava esteetikko. Mutta oikeastaan minun on hyvin vaikeaa ymmärtää mikä siinä joulun tarinassa on niin kaunista. ; Ja rehellisesti sanoen tätä tuskin osaa Päivi Räsänenkään. Uskoisin jopa, että estetiikassa on kyse mieltymyksistä. Ja jos ihminen vakavasti ehdottaa näitä mieltymyksiä minun näkemyksieni yli kuin jonain objektiivisina tosiasioina, niin siinä tapauksessa minulla on lupa ilmaista erimielisyyteni. Mikään kaunis tarina ole kovin monelle. Toki joku psykopaatti voi siitä nauttia, ja monet varmasti ihastelevat sen estetiikkaa koska eivät ole tulleet miettineeksi itse tarinaa vaan sitä muuta mitä Jeesukseen syntyy. (Samalla mekaniikalla varmasti onnistuu pitkänperjantainkin juhliminen. Että parasta ikinä! Teilausta!)
Minun on, rehellisesti sanoen, vaikeaa löytää kauneutta vaikka Matteuksen evankeliumin sukuluettelosta. Samoin itse tarina veronkannon toteuttamisesta kiinnostaa vain paatuneimpia ja seksuaalisesti kieroutuneimpia byrokraatteja. Herodeksen tekemä lastensurma ei ole ylentävää luettavaa kenellekään terveelle.
Kuninkaissa voisi olla jotain, mutta itämaan viisaat tietäjät lahjoineen eivät itse asiassa olleet mitään kuninkaita. Tämä on myöhemmin rakennettu väritys. Itse "Raamatun" alkuteksti kertoo Craig Keenerin "Matthew"-kirjan mukaan maagikoista. Jotka olivat sen ajan kulttuurissa suunnilleen samaa mitä homeopaatit nykyajan maailmanmenossa ; Käsite piti sisällään erilaisten popparohtojen ja käärmeöljyjen kauppiaita. Ja jo muinaisen viisauden aikana heidän sanomisiaan ymmärrettiin kohtuu usein nauttia tietyn varovaisuuden kanssa. Homeopaattien vierailukin kaivelee kaltaistani skeptikkoa.
Se, että ei saa hotellihuonetta on toki ymmärrettävä. Sillä Betlehem oli sen verran pieni paikka että sinne mitään majataloja oltaisi saatu. Talli ja ventovieraat todennäköisesti likaiset paimenet eivät ole hygieninen tai miellyttävä tapa hoitaa vauva-asiat. Tarina muistuttaakin tragediaa, kärsimysnäytelmää ja muuta murheellista. Humanisti sisälläni itkisi kaikesta tästä jos sillä olisi vielä tunteet. (Tosin rehellisyyden nimissä tämä tarina majataloista voi olla tulkintavirhe. Joel Greenin ja Scott McKnightin"Dictionary of Jesus and the Gospels" kuvaa jännittävän asian joulun tarinasta. Kun vaikka. "Luukas 2:7" kuvaa "ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa." Alkuteksti käyttää tässä yhteydessä kreikankielistä sanaa "kataluma". Ja jos mietimme mikä tämän sanan takana on, voidaan käsite löytää toisesta paikasta"Raamattua". Nimittäin tila jossa Jeesus nautti opetuslastensa kanssa ehtoollista. Tämä oli todennäköisesti enemmänkin vierashuone. Joka on järkevä ajatus. Meniväthän Joosef ja Maria "omaan kaupunkiinsa" verolle pantavaksi. Siihen aikaan on järkevää uskoa että heillä on ollut sukulaisia. Jotka ovat sitten kenties olleet ylibuukattuina koska koko suku kaikkialta on kerralla tungeksinut vieraisille. Tätä vierailuteoriaa tukee sekin ajatus että Maria ja Joosef olivat Betlehemissä kauemmankin aikaa. Jeesus esimerkiksi ympärileikataan kahdeksan päivän ikäisenä. Samoin hänet esitellään siellä Temppelissä, joka vaatii sen että Maria olisi puhdistunut. Juutalaisen säännön mukaan tämä vaatii pojan syntymisen jälkeen 40 päivää. Onkin täysin todennäköistä että Jeesus syntyi sukulaisten nurkkiin, eikä tullut torjutuksi hotellista, majatalosta tai muustakaan nukkumispalvelusta.)
Lisäksi Luukkaan evankeliumin ensimmäinen luku on varsin masentavaa luettavaa. Siellä nimittäin kerrotaan (jakeissa 28-38) siitä miten Maria saa tietoonsa Jeesuksen tulemisesta. Raamattu kuvaa vain miten spontaanisti ja ilman ennakkovaroitusta Marian luo hänen kotiinsa astuu sisään enkeli. Tämä vain ilmoittaa että Jumala on ollut hänelle armelias. Maria ihmettelee että miksi häntä näin tervehditään. Enkeli sanoo vain että Jumala on päättänyt pistää Marian raskaaksi. Ja määrää että lapselle tulee antaa tietty nimi. Maria vain ällistyy koska hän on neitsyt. Enkeli kertoo että Jumalalle kaikki on mahdollista. Maria kertoo alistuvansa Jumalan tahtoon.
Tarina on jotain jossa Maria on kohde. Häneltä ei itse asiassa varmisteta lupaa vaan asia ilmoitetaan. Maria suostuu tulemaan raskaaksi auktoriteetista. Lisäksi on kiinnostavaa huomata mitä Mariasta kerrotaan tarinassa. Ei kerrota onko hän mukava. Ei kerrota onko hän älykäs. Ainut asia joka hänestä kerrotaan on se, että hän on neitsyt. Marian seksuaalisuus on ainut piirre mihin kiinnitetään huomiota ja joka kerrotaan. Jumalaa kuvataan Herrana, miehenä ja auktoriteettina. Naisen siunaus on olla tämän maskuliinisen auktoriteetin tahdon kohde ja välikappale. Enkeli siis ilmoittaa naiselle että hänen ruumiinsa on valittu raskaudelle, joka on sitten naisen suurin kunnia. ; Naisen täytyy siis olla nöyrä ja vastaanottavainen kun kysymyksessä on raskaus joka tapahtuu hänen omassa ruumiissaan. Kaunis ajatus, jota monet lestadiolaiset ilmeisesti kovasti arvostavat.
En ole tunnettu feministisistä mielipiteistäni mutta jos tarinaa luetaan tuossa muodossa lapsille ja tätä kuvataan jonain eettisenä tapahtumana, niin en voi kuin ihmetellä. On siinä ja siinä onko tarpeen keskustella siitä että mitä Jumala tekee tehdessään äpärälapsensa maailmaan. Tarkalleen ottaen on siinä ja siinä onko tarpeen keskittyä siihen harrastaako Jumala avioliiton ja parisuhteen halveksuntaa ja kaksinnaimista. Vai onko syytä panostaa Jumalaa raiskaajaentiteettinä joka siittää naisen ruumiita auktoriteettiasemansa turvin kunnolla pyytämättä tältä suoranaista lupaa toiminnalleen. Raiskaus teko ei ihan ole, sillä tekstiä tarkkaavaisesti lukeva voi nähdä että Maria ei ole vastahakoinen vaan passiivinen. Mutta kaksinnaiminen sekä äpärälapsen jättäminen toisen miehen hoidettavaksi. On vaikeaa nähdä oikein mitään kauneutta tässä. Jumala ei noudata omia sääntöjään ja käskyjään.
Maria on lisäksi kihlattu toiselle miehelle, Joosefille. Ja Joosef ei ole tässä tilanteessa edes sellainen taho jolta kysytään tai jolle ilmoitetaan asiasta yhtään mitään. Ja tästä päästään joulun tarinan kauneimpaan kohtaan ; Kaunein kohta joulun tarinasta koskeekin Joosefia. Hänen epäilynsä Marian tarinaa kohtaan ja se että hän antaa anteeksi on se kaunis kohta asiassa. Tosin tätäkin yritetään heikentää siten että Joosefin armeliaisuus ja anteeksiantavuus mitätöidään siten että sen sijaan että hän luottaisi Mariaan tai antaisi tälle anteeksi, hän tarvitsee erikseen varmistusviestiä Jumalalta. Joten tämäkään ei ole kovin kaunis asia.
Jos Joulun tarina on jotenkin ytimeltään niin kaunis että siitä voi nauttia ilman uskonvakaumustakin, niin en ymmärrä. Miksi näyttää olevan pikemminkin niin että kauneutta löytyy kitchimäisestä kuvastosta. Postikorttitunnelmista joissa on kameleita, olkipatjoja ja hymyileviä ihmisiä lampaiden keskellä. Mutta jos katsotaan näiden kitch -tyylisen kauneuden läpi ja tarkastellaan nimenomaan sitä joulun tarinaa jota toistuvasti kehutaan. Niin näyttää pikemminkin siltä että mitä enemmän tarinan yksityiskohtiin keskittää huomiota ja tarinan historiallisia taustoja tarkastelee, sitä rumemmalta ja kaameammalta tämä tarina itse asiassa näyttää.
Olisi kiinnostavaa kuulla miten pastorit kertovat eettisenä tarinaa lapsille kun tarinassa olisi jumalanraiskaamaksi tullut Pyhä äpäränpyörittelijä joutuu synnyttämään epähygieenisissä oloissa, vauvaa käyvät tuijottelemassa paikalliset ihmiset että muut ventovieraat. Puhumattakaan siitä että slim shadyt paikalliset puoskarit ja käärmeöljymyyjät käyvät sanomassa epämääräisyyksiä lapsista. Ja sen jälkeen paikallisia lapsia murhattiin urakalla ja perhe joutui vielä pakenemaankin. (Kunhan vauvan pippeli oli ensin leikattu.) Tämä tarina ei, tietyistä hyperbolisista kerrontaratkaisuistaan huolimatta, olisi sen epäraamatullisempi kuin se nykyinen riisuttu ja kitch -koristeltu versiokaan. Se olisi jopa hitusen tarkempi.
Itse asissa voisin sanoa että "Raamatussa" on oikeasti paljon aidosti kauniita tarinoita. Siellä on myös humoristisia tarinoita. Kirja tarjoaa paikoitellen myös aidosti coolia badasserya. Joulun tarina on sen sijaan eräs Raamatun - ja kenties myös muun kirjallisuuden - vastenmielisimmistä ja makaabereimmista ja rumimmista tarinoista. Se iskee uskonnottomien kauneuden ja moraalisuuden tajuun yhtä tehokkaasti kuin "Human Centipede" toimii afrodisiakkina romanttisilla ensideiteillä. Mikäli tässä onnistuu niin kunnioitukseni on kyllä syvä. Mutta noin muuten se on niin, että "suunnilleen mikä tahansa muu mahdollinen materiaali" toimisi paremmin. Mutta silti usea kristitty korostaa tarinan kauneutta nimenomaan tässä joulun tarinan kohdassa. Mikä on pöyristyttävää ja kertoo näiden ihmisten analyysikyvystä ja hyvästä mausta enemmän kuin ikinä haluaisin tietää.
Tiedän. Moni rakastaa tarinaa siksi että siinä on vauva. Tämä on tarinan kauneudelle suunnilleen sama kuin se huomio että siinä on maatalouden eläimiä. Ja minäkin pidän lampaita hauskoina otuksina. Vauva ja lammas ovat kuitenkin ornamentteja eivätkä tarina joka tässä kerrotaan. Eron ymmärtämiseksi voidaan ottaa esimerkki jossa muistutetaan siitä että kissanpennut ovat kaunis ja mukava asia. Sen sijaan se, että kissanpoika tapetaan kirveellä ja tämän ruumiin päälle masturboidaan tekee siitä Teemu Mäen taidetta. Jonka kertoma tarina ei ole kaunis vaan irvokas. Tarina on se joka vie pois ornamenteista. Tarina ei ole kaunis vaikka siinä on kissa tai vauva. Jos et kykene näkemään eroa, olen huolestunut etiikastasi ja siitä että sinulla on valtaa päättää omista saati yhteiskunnan asioista.