Taistelu kuoleman vedestä -sarja tuli ensimmäisenä mieleen, kun uutinen Pohjois-Korean vetypommiräjäytyksestä rävähti ruudulle. Sarja on toisen maailmansodan kuuluisasta sabotaasioperaatiosta. Pohjois-Koreassa lie toimiin syynä vallan näyttäminen ja suuren johtajan tuleva syntymäpäivä.
Tiedemies Werner Heisenbergista tuli Hitlerin Saksan ydinpelotteen kehittäjä. Sarjan mukaan nerokkaat britit ja norjalaiset onnistuivat tuhoamaan projektin. Ydinaseen valmistukseen tarvittavaa raskasta vettä ei Norjasta, Norsk Hydrolta, onnistuttu saaman laitoksen tuhouduttua. Kuusiosainen sarja vaikutti autenttisuudellaan; ympäristö, puvustus, hahmot, tunnelmat, jännitteet sen tekivät. Saksalaiset eivät onnistuneet siinä missä USA onnistui. Käytännössä toimiviksi ydinaseet kehitettiin toisen maailmansodan aikana. Yhdysvallat aloitti vuonna 1939 Manhattan-projektin, jonka tuloksena atomipommit räjäytettiin Japanissa Hiroshimassa ja Nagasakissa elokuussa 1945. Siitä jäi traumat, joita maailma ei unohda, vaikka noiden pommien tuhot olivat kymmenen kertaa Tšernobylia pienemmät. Vetypommi olisi moninkertaisesti tuhovoimaisempi. Liekö Pohjois-Korealla jotain sellaista osaamista ja tietämystä, mitä ei muualla ole?
Jotta kuva ei olisi yksipuolinen, syksyn lukemistoon kuului myös nobelkirjailija Svetlana Alexievichin Voices from Chernobyl - The oral history of nuclear disaster – dokumentinomainen kirja. Se kertoo ydinvoiman rauhanomaisen käytön ja laitoksessa tehdyn kokeen kohtalokkaista seurauksista, ihmisten elämänvaiheista ja ympäristöstä ydinlaitoksen tuhon jälkeen. Säteily tuhosi ihmiset ja eläimet sisältäpäin alkaen. Valtavien säteilyannosten saastuttamien viimeiset elämänvaiheet olivat järkyttävää luettavaa. Kirja pitäisi olla kaikkien suomalaistenkin luettavana.
Kosketti tuo tapahtuma meitä kovastikin. Kilpirauhasen toiminnan vajaus lie seurausta tuosta tapahtumasta, vaikka yhteyttä ei välttämättä ole kyetty osoittamaan. Moni tuttavani sairastaa sitä Suomessa ja jokunen hieman vakavampaa muotoa muualla Euroopassa. Vaikka onnettomuudesta on pian 30-vuotta, tapahtuma ei unohdu. Olimme yhtä tietämättömiä alkuun kuin Tšernobylin laitoksen läheisyydessä asuvat ihmisetkin. Hirveät kokemukset ja elämänkohtalot etenivät tietopimeydessä kuin hidastetussa elokuvassa.
Kummastelen yhä miten tällaiset unohdetaan ja miten ydinlaitoksia yhä edelleen rakennetaan. Miten luotettavia ovat Fennovoima tai Areva? Miten paljon politiikka rakentamiseen vaikuttaa? Turvallisuus on tietysti aiempaa paremmin otettu huomioon, mutta riskejä aina on.
Maailmalla sikiää ydinpelotteiden testaajia ja ostajia. Kokemukset kertovat karmeaa kieltään irtipäästetyn ydinsäteilyn massiivista haittavaikutuksista ihmisiin ja luontoon. Ihminen ei vähällä opi. Voimmeko luottaa toimijoihin kuten Tšernobyl- youtubessa:” älä ajattele, johto ajattelee, tee vain niin kuin käsketään. Pelko esti työntekijöitä olemasta johtoa vastaan, mutta myös se, että elämä Pripyatissa oli ylellisempää kuin muualla Neuvostoliitossa ja tottelematonta uhkasi joutuminen Siperiaan”. Ydinvoiman leivittäminen yhä laajempaan käyttöön oli kommunistisen valtion tavoite, eikä tuo tavoite lie kadonnut vieläkään minnekään.
Pohjois-Korea on nyt valokeilassa. Sillä on uraania valtavat määrät maaperässään. Pohjois-Korea on käyttänyt sitä ydinaseiden kehittämisessä, sen asiakasvaltioita ovat muun muassa Egypti, Iran, Syyria ja Jemen. Eivät vaikuta valtioilta, jotka olisivat vastuullisia ja turvallisuusajattelua harjoittavia.
Pohjois-Korea teki 5.1. ydinkokeen, joka herätti YK:n. Pohjois-Korealla on ydinaseita, eri lähteiden mukaan alle kymmenestä lähes viiteenkymmeneen.
Miten häirikkövaltio saataisiin kuriin ennen kuin sen jäljiltä löytyy pahempaa jälkeä josta voi joutua kärsimään koko maailma?
https://en.wikipedia.org/wiki/Thermonuclear_weapon#North_Korea
https://en.wikipedia.org/wiki/North_Korea_and_weapons_of_mass_destruction
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/05/vesi-joka-saattoi-muuttaa-maailmanhistorian
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinase
https://www.youtube.com/watch?v=NqkyAoWK7kw