Ehdin taas selata aamulehteäni (Helsingin Sanomat 5. elokuuta 2015) Vieraskynä-palstalle saakka, kun piti tarttua ”kynään” toisin sanoen istuutua tietokoneen äärelle naputtelemaan. Vieraskynä-palstan otsikkona tänään on ”Kirkon on keskusteltava rohkeammin arvoistaan”. Kyseessä kirjoituksessa jälleen on avioliitto-instituutio ja siitä vallitsevat erilaiset käsitykset yhteiskunnassa. Olen useissa blogikirjoituksissani osallistunut keskusteluun avioliitosta ja siitä yhteiskunnallisesta hyökkäyksestä, että on lainsäädäntöä muuttamalla uhattu romuttaa avioliiton alkuperäinen merkitys miehen ja naisen välisenä liittona. Kirjoitin blogikirjoituksen ”Tasa-arvo valheen kourissa” 15.2.2013 (linkki: http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132936-tasa-arvo-valheen-kourissa ) ja sen jälkeen olen some-keskustelussa ollut puolustamassa perinteistä avioliitto-käsitystä. Onneksi aito avioliitto –liike on noussut myös puolustamaan voimassa olevaa lakia, jossa avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
En näissä keskusteluissa osaa puolustaa tai tuoda esille uskonnollista näkemystä enkä myöskään kirkon näkemystä. En ole asiantuntija kirkon paimentehtävästä enkä kirkon yhteiskunnallisesta tehtävästä. Tähän saakka maailman sivu on näyttänyt siltä, että kirkolla on tarve ja pyrkimys puolustaa paimentehtävässään normaalia elämänkulkua ja siunata ihmisten elämää, jossa on tuotu esille mm. kaidalla tiellä kulkeminen, jossa ei suosita tärvellystä ja nojaudutaan Raamattuun myös niitten varoitusten osalta, mitä ihmiselämässä eittämättä on. Tähän on voitu nojata ja luottaa mm. yhteiskunnallisen lainsäädännön ja kehityksen osalta niin, että olemme vihdoin saavuttaneet sen balanssin, jossa ihminen voi henkisesti hakea rauhaa kirkon suojissa ja kirkko puolustaa pientä ihmistä maailman myrskyjä vastaan.
Nyt ei siis yksiselitteisesti olekaan asianlaita niin. Kirkko näyttää epävarmalta tehtävässään ja kirkontorni huojuu keskustelujen myrskyssä.
Kuten blogikirjotukseessa ”Tasa-arvo valheen kourissa” sanon, avioliittoinstituutio on rakennettu heikomman sukupuolen naisen turvaksi, kun naisella on sukupuolena raskautetumpi asema kuin miehellä elämän uudistamisessa ja uuden sukupolven tuottamisessa.
Miessukupuolelta on yksiselitteisen raukkamaista horjuttaa avioliittoinstituutiota. Väitän, että tuo horjuttaminen on lyhytnäköistä oman edun tavoittelua, jossa vaarannetaan normaali yhteiskuntajärjestys.
Puhutaan rakkaudesta. Puhutaan siitä, että kaikilla tulisi olla oikeus rakkauteen ja rakastaa. Niin pitääkin olla. Rakkaus vain ei ole körmyämistä, rakkaus on henkinen voimavara.
Rakkaus on äidin rakkautta pienokaiseensa, rakkaus on miehen rakkautta vaimoaan kohtaan, rakkaus on sukulaisrakkautta, jossa tunnetaan ja hyväksytään suvun tutut ihmiset, rakkaus on sitä, että rakastaa perhettään, rakkaus on sitä että vaari edelleen rakastaa mummoa.
Viimeaikainen seksivyörytys on sekoittanut ihmiset. Tavalliset ihmiset ovat valitettavan usein omassa tiedonsaannissaan sen varassa nykyään, mitä tv tuottaa nähtäväksi. Tv:n toimittajat ja haastatellut eivät ole näkemyksessään kovin moraalisia olleet pitkään aikaan. Yleinen moraalitaju yhteiskunnassa on hämärtynyt. Kun moraaliltaan heikkoa yhteiskuntatilannetta pommitetaan mieshegemonian juntalla, käsitys oikeasta ja väärästä elämässä on murentunut.
Ydinsanoma edelleen, kuten Vieraskynä-kirjoittaja Niilo Toivonen sanoo ”uskossa, toivossa ja rakkaudessa, joista suurin on rakkaus”. Rakkaus ei kuitenkaan ole nynny, joka alistuu vääryyden edessä. Rakkauden nimissä ei pidä vääryyttä hyväksyä. Suurin vastuu nykyään ihmisten ohjauksessa ja ”paimentamisessa” näyttää olevan medialla eikä tällä hetkellä kirkolla, joka menetti moraalisuutensa muutaman mediassa puhuvan heikentyneen moraalikäsityksen omaavan pappishenkilön vuoksi.
Ihminen lajina on biologinen nisäkäslaji, jossa jatkuvuus on miehen ja naisen välisen liiton varassa. Naisen yhteiskunnallista asemaa ei tulee heikentää, vaikka monet naiset eivät yhteiskunnallisessa keskustelussa näytä ymmärtävän omaa parastaan ja lastensa parasta. Avioliitto on tarkoitettu yhteiskunnallisena instituutiona turvaamaan äitiyden ja isyyden, joiden tehtävänä on yhdessä kasvattaa lapsensa.
Avioliittolaki pitää säilyttää miehen ja naisen välisenä liittona.