Vaikka ilmaisu ei liene monien mielestä osuvaa, niin minusta oli piristävä nähdä ja kuunnella Pentti Linkolaa pitkästä aikaa (TV1:n "itse asiassa kuultuna"). Miehen ajatusjuoksu on edelleen johdonmukainen, korkeasta iästä (83v) huolimatta.
Lapsuus- ja nuoruusvaiheiden jälkeen päästiin Pentin ajatusmaailmaan, josta hän itse totesi olevansa ihmiskunnan aniharvoja ajattelijoita (ilman minkälaista ylimielisyyttä). Itse luulen ja tiedän, että muitakin ajattelijoita on olemassa, mutta Linkolan ainutlaatuisuus on siinä, että hän ajattelee (kirjoittaa ja puhuu)loppuun asti. Moni, meistä humanisteista, ei siihen edes uskalla ryhtyä. Hyvä kun edes yksi, meistä torakoista, uskaltaa.. Yleisesti ottaen haastattelu ei tuonut uutta, mutta oli erinomainen kertaus arvokkaasta elämäntyöstä (joka monille lienee kertakaikkinen kauhistus).
Maailman väestökehityksestä hän mainitsi, että "useita nollia pitäisi saada pois" ja yleensä ihmiskunnan kehityksestä sen, että olisi ollut hyvä jos "kehitys oli pysähtynyt 1930-luvun tasolle". Ihmiskeho on tehty raatamista varten, mutta onneton (länsimainen) tuotekehittely on tehnyt kaikkensa, jotta lihasvoimaa ei enää käytettäisi.
Nykyinen pakolaisaalto on eräs ennakko-oire ihmiskunnan tulevasta tuhosta. Siitä huolimatta Pentti Linkola kertoi olevansa kaikkea muuta kuin ihmisvihaajaa. Hän rakastaa tiedettä, taidetta sekä ihmislajin kykyä oivaltaa. Ongelma on siinä, että lajin lisääntyminen, touhu ja mässäily on mennyt överiksi jo ajat sitten. Rajaton vapaus ei vissi sovi homo sapiens:ille, kun se niin tehokkaasti näyttää tuhoavan niin itseään kuin ympäröivää luontoa.
Linkolan loppuvirsi oli varsin vaikuttava:
On isät täällä taistelleet
ja uskoneet ja toivoneet.
Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on.
Ja meidän polkuamme saa
taas lapsemmekin taivaltaa.
He kyntää kerran peltomme
ja uskoo kuin me uskomme.
Virsi 577: "Sun kätes, Herra, voimakkaan" (Johan Ludvig Runeberg, 1857)
