Venäjän päivitetty strategia: primääri uhka ja Yhdysvallat ja NATO
*
Ensimmäisen kerran sitten Neuvostoliiton purkautumisen ja markkinatalouden palaamisen jälkeen 1991 on Venäjä nyt uudistetussa strategisessa asiakirjassaan avoimesti nimennyt Venäjän kansallisen turvallisuuden uhkiksi Yhdysvallat ja NATOn.
*
”Venäjän Federaation kansallisen turvallisuuden strategia” -asiakirjan allekirjoitti Venäjän presidentti Vladimir Putin uudenvuoden aattona.
Strategiassan Venäjä katsoo, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset pyrkivät säilyttämään johtoasemaansa kansainvälisissä asioissa. On ennustettavissa, että tämä johtaa jatkossakin siihen, että "uusi poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen ja informaatiota koskeva paine Venäjää kohtaan jatkuu”.
Asiakirja noteeraa erityisesti toimet, joita NATO on suorittanut sen jälkeen Ukrainassa helmikuussa 2014 toteutettiin vallankaappaus, jonka seurauksena johtoon asettui äärioikeistolainen, länsimielinen (”pro-Western regime”) hallinto. Se siteeraa ilmaisuja ”(NATOn) jäsenmaiden sotilaallisen toiminnan tehostamista”, ”jatkuvasta liittokunnan ekspansiosta” Itä-Eurooppaan ja erityisesti Venäjän rajoille, sekä ”liikkuvan sotilaallisen infrastruktuurin sijoittamista lähemmäksi Venäjän rajoja”, mitkä muodostavat turvallisuusuhkan Venäjää kohtaan.
*
Venäjä varaa oikeuden sotilaalliseen voimankäyttöön
Strategia-asiakirjan tapaisen asiakirjan julkaiseminen on varoitus siitä, että valmistelut NATOn ja Venäjän väliselle sodalle, - jota ydinasein käytynä – ovat edenneet pitkälle. Diplomaattisessa kielenkäytössä ”kansallinen turvallisuusuhka” on niin vakava, että valtio on valmis käyttämään sotilaallista voimaa tukahduttaakseen sen, ja niinpä strategia-asiakirjassa todetaan, että Venäjä varaa itselleen oikeuden käyttää sotilaallista voimaa, jos muut toimenpiteet ”kansallisten etujen suojaamiseksi” osoittautuvat tehottomiksi.
*
Venäjän valtiollisen turvallisuuden asiakirjan muotoilut merkitsevät Venäjän valtion taholta virallista tunnustusta, että sen suhteet NATOn, ja erityisesti Yhdysvaltojen kanssa, ovat ”halvaantuneessa tilassa” (”in a state of collapse”).
NATOn runsaan kahden viime vuoden aikana harjoittama politiikka merkitsee sitä, että sota NATOn ja Venäjän välillä on todellinen vaihtoehto (”real possibility”).
*
Vastakkainasettelun paluu
Tarjottuaan selkänojan Kiovan vallankaappaukselle, NATO on jatkanut Ukrainan hallinnon ja sen kanssa liittoutuneiden äärioikeistolaisten puolisotilaallisten joukkojen tukemista Itä-Ukrainan venäjänkielisillä alueilla. Viime vuoden alussa Yhdysvaltain hallitus ehdotti avoimesti Kiovan hallintoa sen sodassa Moskovan hiljaisesti tukemia separatistisia voimia vastaan. Strategia-dokumentti viittaa Ukrainaan ilmiönä, joka ”pitkään kestävän epävakauden lähteenä Euroopassa, ja välittömästi Venäjän rajalla”.
Ukraina on vain osanen NATOn sotilaallisen voiman Venäjää vastaan kohdistamasta uhkasta. NATO on lähettänyt tuhansia sotilaita ja sotakoneita Baltian tasavaltoihin, vain muutaman minuutin hävittäjäkoneen lentomatkan päähän Venäjän (merkittävästä) kaupungista, Pietarista. Se on lähettänyt joukkoja, järjestänyt sotilaallisia harjoituksia, ja sijoittanut ohjusten torjuntayksiköitä pitkin Itäistä Eurooppaa, sekä sijoittanut merivoimiaan sotilaallisiin tehtäviin tai harjoituksiin Pohjoiselta Jäämereltä Itämerelle.
*
Ydinpelotteen paluu
Strategia-asiakirjassa ei tiettävästi mainita Lähi-Itää, jossa NATO käy valtuutettua sotaansa syrjäyttääkseen Venäjän tukeman Syyrian presidentin Bashar al-Assadin, mikä on johtanut Lähi-Idän ja koko maailman sodan partaalle. Siinä on kuitenkin selkeäsanainen vastaus Turkin päätökselle ampua alas venäläinen matkustajakone viime marraskuussa Syyrian yllä, minkä toimen Yhdysvaltain presidentti Barack Obama hyväksyi; Venäjä pitää sitä räikeänä sotilaallisena toimenpiteenä.
NATO synnyttää toiminnallaan vielä muitakin uhkia. Washington erityisesti on käynnistänyt avoimen aggressiivisen ydinsodan valmistelun Venäjää vastaan. Viime vuonna Yhdysvaltalaiset viranomaiset todistivat kongressin edessä, että Yhdysvaltain joukot valmistautuvat mahdollisiin ennaltaehkäiseviin ”vastaiskuihin” (counterforce), ydiniskuun Venäjän alueella sijaitsevia ydinasein varustettuja sotilaskohteita vastaan, - ennen kuin Venäjä olisi suorittanut mitään hyökkäyksellisiä toimenpiteitä.
*
”Värivallankumous” Kremlissä
Kansallisen turvalisuuden strategia –kirjassaan Kreml toteaa, että NATO –voimat pyrkivät kaataman Venäjän hallituksen, saman ”värivallankumous”-mallin mukaisesti, kuin millä Yhdysvaltain tukemat hallitukset nousivat valtaan, sellaisissa maissa kuin Georgia ja Ukraina. Se myös varoittaa että NATO –voimat pyrkivät hajottamaan Venäjän. Se luettelee ”radikaaleja sosiaalisia ryhmiä, jotka esiintyvät nationalististen ja uskonnollisten ääri-ideologioiden nimissä, ulkomaisia ja kansainvälisiä NGO-ryhmiä (Non-governmental Organizations – hallinnon ulkopuoliset järjestöt), sekä yksittäiset kansalaiset, jotka ”muodostavat potentiaalisen uhkan Venäjän sisäiselle turvallisuudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle”.
*
Sen ohella, että Kreml pelkää pahinta, sen strategia-kirja kannattaa myös strategisia pyrkimyksiä, joiden puitteissa voitaisiin säilyttää hyvät suhteet NATO –voimien kanssa, samalla kun turvataan Venäjälle riittävä sotilaallinen voima NATOn sotilaallisen hyökkäyksen estämiseksi. Tähän ajatukseen kuuluu ennen kaikkea Venäjän ydinase-arsenaalin säilyttäminen. Asiakirja korostaa, että Venäjän ydinasevarastoja voidaan supistaa, edellytyksellä että se voidaan toteuttaa ”vahingoittamatta kansainvälistä turvallisuutta ja strategista vakautta”.
*
Neuvostoliiton haikailu
Venäjän strategia todistelee maailman kapitalistisen järjestelmän konkurssia ja kohdistaa imperialististen valtioiden holtitonta politiikkaa kohtaan syyteryöpyn. Yrittäessään lietsoa ja ruoskia muita maita Moskovan-vastaiselle linjalleen ja valvoessaan geo-strategisia intressejään Euraasiassa, ne (kapitalistiset imperialistit) ruokkivat sotatoimien laajentumista ja kilpavarustelua, joka uhkaa räjähtää avoimeksi sodaksi, joka voi vaatia miljoonia tai jopa miljardeja ihmishenkiä.
*
Saarrettu Venäjä
Kremlin ja presidentti Putinin lausunnoista käy ilmi heidän näkemyksensä niistä tuhoisista seurauksista, jotka Neuvostoliiton purkautumisesta koitui Venäjälle ja koko maailmalle. Entisen Neuvostoliiton ympäröi nyt NATOn vihamieliset siirtokunnat ex-neuvostoliiton tasavalloissa Baltiasta Kaukasukselle ja Ukrainaan; kapitalismin palauttaminen entiseen Neuvostoliittoon johti teollisuuden tuhoutumiseen ja talouden romahtamiseen; Venäjä ei ole voinut luottaa imperialisminvastaisen rintaman solidaarisuuteen, kuten oli asian laita kansainvälisessä toimintaympäristössä Neuvostoliiton kaudella. Koko alue on heitetty avoimeksi imperialistisille interventioille – katastrofaalisin seurauksin.
*
Kapitalismin parasiitit ja kansalliset sudenkuopat
Kansallisen turvallisuuden asiakirja tarkastelee mennyttä ja noteeraa Venäjän kapitalismin parasiittisen luonteen suurimpana kansallista turvallisuutta uhkaavana tekijänä. Se vaikeroi Venäjän ”jälkeenjääneisyyttä kehittyneen teknologian saralla, rahoitusjärjestelmän haavoittuvuutta, talousjärjestelmän epätasapainoa, talouden painumista ”pinnan alle”, raaka-aineperusteisen talouden romahdusta, harmaan talouden vakavuutta, olosuhteista johtuvaa korruptiota ja rikollista toimintaa, sekä alueellisen kehityksen epätasaisuutta”.
*
Heikkous altistaa
Kaikki tämä helpottaa NATO –voimien edellytyksiä uhata Venäjää taloudellisilla sanktioilla, kaupan rangaistuksilla, sekä Venäjän federaation alueen osittamisella erillisiin alueisiin ja etnisiin ryhmiin.
*
Ennen kaikkea Venäjä joutuu kohtaamaan ja kärsimään maailman imperialismin talous- ja geo-strategisen kriisin seuraukset. Siltä osin kuin Venäjän valtio jatkaa läsnäoloaan ja toimii imperialistien etujen torjujana Lähi-Idässä, siitä on tullut NATOn häikäilemättömän sotilaallisen painostuksen kohde.
*
Putinin linja
Merkillepantavaa on, että Putin esitti vahvan varoituksen suurvaltojen välisen sodan vaaroista puheessaan viime vuonna Valdai-kulbin tilaisuudessa.
*
Putinin mukaan ”maailman johtajat 1950-, 1960-, 1970- ja jopa 1980-luvuilla eivät kokeneet asevoiman käyttöä poikkeuksellisena toimenpiteenä. Tässä mielessä he käyttäytyivät vastuullisesti, punnitsivat kaikki olosuhteet ja mahdolliset seuraukset. Kylmän sodan loppuminen päätti ideologisen vastakkainasettelun, mutta perusta riitelylle ja geopoliittisille konflikteille jäi jäljelle... Viimeisten 25 vuoden kuluessa kynnys voimankäytölle on laskenut huomattavasti”.
Hän varoitti, että tämän seurauksena ”poliittinen, taloudellinen tai sotilaallinen kilpailu voi karata käsistä”. Hän mainitsi vaaroista, jotka voivat johtaa ”alueellisiin konflikteihin, varsinkin raja-alueilla”, joissa valtioiden ja ryhmittymien intressit kohtaavat, sekä ”uudesta kilpavarustelun kierteestä”. Hän hyökkäsi niin sanotun ”ehkäisevän ensi-iskun” –käsitettä vastaan (i.e. Yhdysvaltain suorittama ennakoiva isku, jolla se tuhoaa Venäjän ydinarsenaalin), jossa yhtenä ulottuvuutena on korkean tarkkuusasteen pitkän kantaman ei-ydinohjusten käyttäminen (high-precision long-range non-nuclear Weapons), mikä on täysin verrattavissa vaikutuksiltaan ydinaseisiin”. (https://en.wikipedia.org/wiki/Prompt_Global_Strike )
*
Presidentti Putin totesi puheessaan tuolloin, että Venäjän ydinase-arsenaali ei enää estä muita maita hyökkäämästä sen kimppuun, jos ne haluavat edistä omia etujaan maailmanlaajuisella ydinsodalla. Hän julisti, että ”ydinpelote on menettänyt arvonsa.
Jotkut luultavasti omivat illuusion, että yhden osapuolen voitto maailmanlaajuisen konfliktin jälkeen on sittenkin mahdollinen, ilman peruuttamatonta, ei-hyväksyttävissä olevaa täystuhoa, josta asiantuntijat ovat vuosikymmenten ajan varoitellee. Sodalla ei ole voittajia, koska jäljelle ei jää ketään.
*
Lähde;
New Strategic Document of Russian Federation: US and NATO Identified as Threats to National Security
By Alex Lantier
Global Research, January 05, 2016
World Socialist Website 5 January 2016