Suommessa on monenlaisia ongelmia: työttömyys, työn teettämisen kannattamattomuus, sosiaaliturvan liian suuri kannuste hakeutua pois työelämästä, ihmisten syrjäytyminen, toimimattomat energiaratkaisut ja niin edelleen. Mutta näille kaikille tekijöille on yhteistä yksi tekijä. Kyseinen tekijän suhde kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin on mielettömän suuri ja sen nimi on ylimielisyys.
Omassa maassamme on totuttu niin hyvään elintasoon, että liian moni ihminen on syntynyt sellaiseen harhaan, että kaikki hiljenevät, kun astuu paikalle. Omassa elämässä ei olla valmiita ymmärtämään muita vaan mahdollisesti tiedostamatta poljetaan muiden olemassaoloa ja alistetaan se oman olemassaolon hyväksi. Elämässä ei pärjää yksin! Minun olemassaoloni perustuu omaan itseeni, ei omaan ylivertaisuuteeni.
Kuten ei elämässä, ei politiikassakaan pärjää yksin. Tämän tietävät kaikki paremmin kuin hyvin. Valitettavasti omien päämäärien saavuttamiseksi ollaan valmiita unohtamaan jopa esimerkiksi kokonainen puolue. Kuitenkaan puolueet eivät ole politiikassa suurin ylimielisyyden pesäke vaan kansalaisjärjestöt ja jyrkät ideologiat. Monet fasismin, kommunismin tai vaikkapa feminismin kannattajat eivät ole valmiita huomaamaan oman linjansa liiallista jyrkentymistä. Viimeisimmät esimerkit liittyvät uutisointiin "tasa-arvoisista ihmissuhteista".
Vielä en ole kenenkään feministiksi julistautuneen mainitsevan asiasta mitään, puoleen tai toiseen. Oma hypoteesini on se, että koska oma ideologia, tässä tapauksessa feminismi, on osoittautunut myös haavoittuvaiseksi siitä ei haluta nostaa numeroa, koska itseensä kohdistuvat ongelmat eivät ole mahdollisia. Tämä on ehkä tiedostamatonta tai sitten ei, mutta ongelma oman itsensä nostamisesta jalustalle ei poistu. Oma ideologia on noussut päähän siten, että sitä ei haluta kyseenalaistaa. "Naisilla, jotka ovat 40-50 ikäisiä, on kihahtanut hattuun tasa-arvokeskusteluista niin, että kuvittelevat olevansa maailman napoja ja mies on pelkkä renki." Pitää myös muistaa, että 1800-luvulla syntyneet feminismin aallot samanarvoisuudesta ovat muuttuneet samankaltaisuuden havitteluksi.
"Kantasuomalaisten katupartioissa" on sama ongelma. Koska omaan päähän on pinttynyt ajatus puskassa vaanivasta maahanmuuttajasta, kuka on tullut Suomeen vain raiskaamaan naisia, ei olla valmiita kuuntelemaan mitään vasta-argumentteja asiallisina tai mielekkäinä. Jälleen kerran oma jyrkkä arvomaailma ei ole valmis myöntymään minkäänlaisiin järkiperusteisiin mielipiteisiin vaan huonot omat tai kaverien kokemukset leimaavat koko kansanryhmän. Tämä heijastuu koko poliittiseen ajatteluun.
Ylimielisyyden esimerkkejä on liian monta lueteltavaksi - varsinkin urheilussa. Yhtä urheilulajia rakastan yli monen muun ja se on ampumahiihto. Ampumahiihto tuo ylimieliset suorittajat aina takaisin maanpinnalle, koska se yhdistää sekä kestävyysurheilun ja taitolajin. Elämä on onneksi kuin pitkä ampumahiihtokilpailu: se palauttaa ylimielisen joskus hyvinkin rankasti pois omasta pilvilinnastaan, kuten olemme lukeneet.