Paikat joissa äärioikeisto täyttää ilmatilan ovat ilmiselvästi laaduttomia. Ihmiset jotka käyvät kiihottamassa itseään MV-lehdessä ja Rajat Kiinni-tyyppisillä palstoilla ovat aivan riippuvaisia tällaisista olohuoneista kuten tämä missä pidetään kiinni monista normeista ja missä kirjoittajat näkevät vaivaa hahmottaakseen maailmaa yhteisellä kielellä niin että keskustelusta tulee elämää kannattaleleva, virkistävä tai uusia ovia avaava.
Jossain vaiheessa tietysti ihmiset jotka eivät halua myötäillä äärioikeistoa yksi toisensa jälkeen kyllästyvät äärioikeiston vähemmän vastavuoroiseen keskustelutyyliin. Puheenvuoro tuskin muuttuu roisimmaksi mutta sen tunnelma voipuu kun yhä useampi kirjoittaja sairastuu äärioikeiston vastavuoroisuuden puutteesta.
Kun tämän kaltaiset palstat lakkaavat tarjoamasta äärioikeistolaisille salongin pehmeyttä emme tiedä miten he reagoivat. Kuin bolseviikit he tulevat hylättyyn kotiin mutta alta aikayksikön onnistuvat muuttamaan sen rähjäiseksi huvitteluhuoneeksi missä kevytmieliset naurunremakat hiljenevät omaa onttouttaan.
Vaikea sanoa kuinka pitkällä olemme kuvailemassani tapahtumaketjussa. Yhdestä olen varma. Kauniit, ymmärtäväiset eleet on se merkki jota ihminen etsii toisesta ihmisestä. Äärioikeistolaiseksi ryhtyneestä niitä ei löydä eikä hän osaa niitä enää havaita muissakaan. Siinä mielessä olemme turvassa. Laura Lindstedt puhui HS Kuukausiliitteen haastattelussa mikroliikkeistä. Hän oli löytänyt kirjallisen esikuvan joka kuvasi mikroliikkeitä. Hän oli löytänyt yhden näistä antennitaajuuksista joiden kautta me tulevassa oikeistodiktatuurissa löydämme toisemme.
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451360787732