Kaksi uutista tämän päivän Hesarissa. Päiväkodeissa puhutaan 80 eri kieltä ja Lapsi pahoinpideltiin, sekä haukuttiin neekeriksi ja raiskaajaksi
Juttelin 13-vuotiaan poikani kanssa erilaisuudesta. Häntä lainaten: ”Ei päiväkodissa lapset mieti ihonvärejä, joku vaan on erilainen ja se siitä. Sitten kun aikuiset/vanhemmat vaikuttavat joko vahingossa tai ihan tietoisesti, koko homma menee pilalle.” Toisin sanoen me aikuiset pilaamme lapsemme. Teemme heistä ennakkoluuloisia ja erilaisuutta karsastavia.
Lapsi syntyy avoimena kirjana. Ilman ennakkoluuloja ja jokainen erilaisena. Heillä on mahdollisuus hyväksyä itsensä ja toisensa juuri sellaisina kuin ovat, kunnes joku onneton kassajonossa tokaisee jotain puolihuolimattomasti. Lapset imevät tietoa ja vaikutuksia kuin pesusienet vettä.
Se on pienestä kiinni. Katsotko vinosti tai heität tyhmän läpän. Kommentoitko ”aikuisten kesken” jotain puolirasistista ja oletat, että lapset eivät kuule. Lehtiin ja someen kirjoitellaan mitä sattuu ja mitä sylki suuhun tuo. Lapset lukevat niitäkin. Ihan pienestä pitäen.
Jokaisella on oikeus olla mitä mieltä haluaa, mutta lapsella on lisäksi oikeus muodostaa omat mielipiteensä vaikutuksista vapaana. Mietipä sitä ensi kerralla kun raapustat kommenttisi tai teet lööpin.
Sananvapauteen kuuluu saumattomasti vastuu. Vastuu siitä, että seisoo sanojensa takana ja on valmis mielipiteitään avaamaan ja tarkentamaan jos joku ei ymmärrä. Jos sylkee mitä sattuu, eikä ole valmis keskustelemaan ja arvioimaan ajatuksiaan olisi parempi pitää suunsa kiinni.
Hyvänä ohjenuorana pidän sitä, että mitä en voi lapselleni puhua, sitä en kirjoita. Yritän pyrkiä siihen, että lapsellani on aito vapaus muodostaa omia mielipiteitään, pohtia vapaasti kaikkea maan ja taivaan välillä ja etsiä arvojaan. Lapsi ei ole minun maailmankatsomukseni tai minun jatkeeni.
Haluan olla itse esimerkkinä ja asiallisena keskustelijana. Niin lapsen kanssa, kuin keskustelupalstoilla ja kirjoittajana. Ainahan tämä ei näin mene. Kukapa meistä olisi täydellinen ja hyvä niin. Voi myös tiedostaa tämän ja se helpottaa elämää. Tekee ehdottomuudesta pienempää ja särmistä loivempia.
Lapsilla on myös oikeus mielipidevapauteen ja sananvapauteen. Me vain sössimme ja pilaamme sen heiltä aivan liian helposti. Joskus puolittain vahingossa ja valitettavasti myös ihan tahallammekin. Olisi aika tiedostaa tekojensa seurauksia ja sanojensa vaikutusta muuallakin kuin siinä oman navan keskellä ja oman pikku (aikuisten) piirinsä parissa.
Kun kuitenkin tuomme aikuisten maailman liian aikaisin lastemme nenän eteen ja suorastaan hieromme sitä heidän naamaansa, olisi ainakin suotavaa ottaa tämä massiivinen vaikutuskykymme huomioon kun suollamme ehdottomina totuuksina pitämiämme mielipiteitämme.
Jokainen saattaa olla väärässä, muista se.
Sinunkin kirjoituksesi tai kommenttisi saattaa lukea tai kuulla joku, joka on vielä viaton ja puhdas pikku pesusieni.