Suomi joutuu aina ottamaan Venäjän huomioon omassa päätöksenteossaan. Nyt tähän on aivan erityisesti aihetta muutoinkin kuin itärajallemme tulevien turvapaikanhakijoiden vuoksi. Kyse on myös siitä poliittisesti epävarmasta tilanteesta, johon naapurimme on aggressiivisen ulkopolitiikkansa ja kelvottoman taloudenhoidon vuoksi ajautunut.
Peliä ihmisten hädällä
Venäjä kykeni vähän aikaa sitten ottamaan itselleen aloitteen kansainvälisessä politiikassa vahvistamalla määrätietoisesti sotakoneistoaan, kehittämällä uusia hybridisodankäynnin muotoja ja lähettämällä sotilaitaan Krimille, Itä-Ukrainaan ja Syyriaan. Nyt asetelma on muuttunut maan talouden ajauduttua jyrkkään alamäkeen huonon talouspolitiikan, öljyn hinnanlaskun ja lännen julistamien talouspakotteiden seurauksena. Maan johto on puolustusasemissa, ja sillä on iso tarve päästä irti pakotteista joutumatta samalla luopumaan omista valtauksistaan.
Tässä tilanteessa Venäjän johto on havainnut, miten suureksi ongelmaksi turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen ja ääri-islamistisen terrorismin uhan kasvu ovat muodostuneet Euroopassa. Syntynyt paine nakertaa perinteisten puolueiden asemia, lisää äärioikeistolaisten ja maahanmuuttovastaisten liikkeiden kannatusta ja heikentää Euroopan poliittista yhtenäisyyttä. Niinpä nyt FSB ohjaa myös Venäjällä jo vuosia asuneita ulkomaalaisia hakemaan turvapaikkaa Norjan ja Suomen raja-asemilta. Samaan aikaan Venäjän ilmavoimat ovat kiihdyttäneet pommituksiaan etenkin Damaskoksen eteläpuolisilla alueilla, mikä on avannut IS:lle oivan tilaisuuden levittäytyä Israelin ja Jordanian rajan tuntumaan. Samalla etelän kautta Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa edelleen.
Peli on raakaa, onhan kyse henkensä edestä pakenemaan joutuvien miesten, naisten ja lasten hädän häikäilemättömästä hyväksikäytöstä. Mutta tämä ei liikuta Venäjän johtoa, joka tarvitsee lännen kanssa käytäviin neuvotteluihin riittävän tehokkaita painostuskeinoja.
Venäjän sisäisen tilanteen muuttuminen
Mielipidetiedustelujen mukaan presidentti Putin nauttii Venäjällä edelleen laajaa kannatusta. Todellisuudessa kuitenkin maan talouden alamäki ja kansalaisten elinolojen kurjistuminen kasvattavat tyytymättömyyttä maan poliittiseen johtoon sekä tavallisten ihmisten että eri eliittiryhmien keskuudessa. Ihmiset näkevät, miten johdon harjoittama aggressiivinen ulkopolitiikka, sotilasmenojen kasvu ja yhteisen varallisuuden ohjaamisen yksityiseen käyttöön estävät maan talouden pääsyn uuteen nousuun.
Johto on tietoinen kannatuspohjansa heikentymisestä, ja se pelkää entistä pahemmin itseään vastaan suuntautuvia vehkeilyjä. Samaan aikaan eliitin sisällä käydään valtataisteluja, joiden tuoksinassa ollaan valmiita uhraamaan ihmishenkiä. Myös hallinnon potentiaalisia vastustajia kohtaan suunnattu pelottelu saa entistä karkeampia muotoja. Kuvaavaa on presidentti Putinin tällä viikolla antama näkyvä tuki Tshetshenian diktaattorille Ramzan Kadyroville, joka oli hieman aiemmin kertonut haluistaan sulkea presidentin arvostelijat alueensa mielisairaaloihin. Kadyrovin avustaja levitteli sosiaalisessa mediassa kuvaa isännästään ja tämän lempikoirasta kehuskellen, kuinka mielellään hurtta repisi oppositiomielisten kurkkuja.
Epävarmuuden aika
Venäjän nykyjohto on mieltynyt yllätyksellisiin operaatioihin, joihin muu maailma ei osaa varautua ennalta. Halu sellaisten käynnistämiseen todennäköisesti lisääntyy siinä vaiheessa, kun hallitseva ryhmittymä kokee valta-asemiensa horjuvan ja se joutuu miettimään keinoja anastustensa pelastamiseksi. Siksi emme voi sulkea pois uusien ulkopoliittisten tai sotilaallisten kriisien mahdollisuutta sen paremmin Itämeren alueella kuin muuallakaan. Hillitsevästi toki vaikuttaa se, että uusien seikkailujen käynnistämiseen käytettävissä olevat resurssit ovat nyt paljon rajatummat kuin vielä pari vuotta sitten. Myöskään kansalaisten tuen hankkiminen operaatioille ei ole nykyisessä taloudellisessa tilanteessa yhtä helppoa kuin ennen.
Suomessa kannattaa ottaa huomioon, että vielä vähän aikaa sitten saatoimme odottaa tiukan paikan tullen saavamme tukea muilta länsimailta ilman Nato-jäsenyyttäkin. Tänä päivänä eurooppalaisesta solidaarisuudesta on vain muisto jäljellä jokaisen maan keskittyessä omien rajojensa vahtimiseen.
Lisäksi Venäjä voi milloin hyvänsä ajautua kaaokseen, jonka seurauksena Suomeen pyrkii ulkomaalaisten ohella kasvava määrä maan omia kansalaisia. Tällaisenkin tilanteen varalle kannattaa rakentaa valmiussuunnitelmat, vaikka kaikki toivovat ettei sellaisia jouduttaisi ottamaan käyttöön.