Sipilän hallituksen ohjelmaan on kirjattu alueellisen kielikokeilun toteuttaminen tällä vaalikaudella kielivalikoiman laajentamiseksi ilman velvoittavaa toisen kansalliskielen opiskelua.
Tiukan konservatiivisen kantansa kielikysymykseen omaava, muutoin liberaalina profiloitunut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) kertoi Ylelle (23.1.) kokeiluhankkeen olevan yhä perustuslakipohdinnassa.
Järkeistämiset kielipolitiikkaan vaatisivat käsittääkseni kuitenkin lähinnä mm. perusopetus- ja lukiolain viilauksia, eivät perustuslaillisia muutoksia. Samalla kun OKM:ssä pohdiskellaan syvällisemmin asiaa, on eri puolella Suomea tehtailtu valtuustoaloitteita kielikokeiluiden järjestämiseksi.
Tietääkseni niitä on vireillä ainakin Kirkkonummella, Tampereella, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Riihimäellä, Janakkalassa, Oulussa, Valkeakoskella, Lietossa, Kaarinassa, Kuopiossa ja Ylöjärvellä.
Mutta miksi kielikokeiluille on juuri nyt paljon kysyntää? Yhtenä selittävänä tekijänä lienee Suomen kansainvälistyminen ja monikielistyminen ennennäkemättömällä tavalla.
Esimerkiksi tuoreesta ”pk-seudun kaupunkien väestöennuste 2016-2030”-aineistosta käy ilmi, että vieraskielisen väestön määrän ennustetaan kasvavan Helsingin seudun 14 kunnan alueella nykyisestä 164 000:sta lähes 350 000:een 2030 mennessä. Vieraskielisten osuus väestöstä kasvaisi siten 11,5:stä 21 prosenttiin!
Väestöpohjan väistämättömän muutoksen lisäksi erityisesti vientiin kohdistuvat talouden paineet tukevat vapaan kielivalinnan merkitystä. Suurten maailmankielten osaaminen on elintärkeä edellytys toimia muuttuvassa elinkeinoelämän toimintaympäristössä.
Lukuisten kyselyiden perusteella tiedetään tosiasiana, että enemmistö suomalaisista kannattaa kielipolitiikan muutoksia, kuten ruotsin kieltä valinnaisena oppiaineena. Mielestäni vapaus valita ei olisi keneltäkään pois, vaan se avaisi täysin uusia mahdollisuuksia tuleville sukupolville elää ja olla.
Kirjoitus on julkaistu myös mielipidekirjoituksena mm. Kirkkonummen Sanomissa.