Äskettäin yritettiin virittää keskustelua aiheesta ”Schrödingerin kissa”.
Useimmat vähääkään fysiikkaan tutustuneet tuntevat tätä kissaparadoksia. Samassa yhteydessä Kari Enqvistin tieteessä tapahtuu kirjoitus 1998/7 mainittiin. Karilla on taipumus ottaa esille tieteellisiä ihmeellisyyksiä ja vieläpä selittää niitä mahdollisimman ”tieteellisesti”, eli vaikeasti ymmärrettävällä tavalla. Tätä muistan jo todenneeni kymmeniä vuosia sitten. Mahdollisen vaikea kielenkäyttö pelottaa usein lukijaa niin, että hän ei edes yritä hakea sellaisesta jutusta loogisia tai ilmeisiä virhepäätelmiä.
Karin ”tiedepapisto” lukee myös hänen ateistista liturgiaa, ilman kiritiikkiä? Kiitän kuitenkin Karia lounaasta, jonka hän kerran tarjosi CERN:issä, kun olin siellä samalla tutustumassa Sveitsin atomikelloihin. CERN olisi pitänyt jatkaa silloista elektronien törmäyttimen (LEP) kehitystyötä! Nykyinen protonien tutkimiseen tarkoitettu kolossi-laitteisto on liian hankala, monimutkainen ja kallis. Ja miltei väkisin yritetään ajaa läpi Higgsin hiukkasen havaintoa Nobel-palkinnon toivossa.
Kari Enqvist aloittaa heti omituisella väitteellä: ”Kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa”.
Kun Urantia-teksi sanoo näin:
(141.4) 12:9.3 ”Matematiikka, aineellinen tiede, on välttämätön maailmankaikkeuden materiaalisten puolien älylliselle käsittelylle, muttei tällainen tietämys välttämättä kuulu totuuden korkeampaan tajuamiseen eikä hengellisten realiteettien henkilökohtaiseen arvostamiseen. Ei pelkästään elävien maailmassa, vaan jopa fyysisen energian maailmassa kahden tai useamman asian summa on varsin usein jotakin enemmän tai jotakin muuta kuin tällaisten yhdistymien ennustettavissa olevat, yhteen laskemalla saadut tulokset.”
Sana ’emergentti energia’ liittyy tähän ja mainitaan U-tekstissä.
U-teksti jatkaa esimerkillä ”kahden kaasumaisen vedyn atomin liitto yhden kaasumaisen hapen atomin kanssa”. Vesimolekyyli ja veden monet ainutlaatuiset ominaisuudet eivät ole kokonaan johdettavissa meidän tunteman matematiikan avulla.
Schrödingerin yhtälön yksinkertaisin tapaus on vapaa hiukkanen, jonka potentiaalifunktio on vakio ja jonka aaltofunktio lisäksi riippuu vain yhdestä paikkakoordinaatista. Schrödingerin eri muodossa olevat yhtälöt pysyvät kyllä jotenkuten kuvaamaan yhden vetyatomin aaltofunktioita eri tiloissa. Mutta heti kun mennään monimutkaisimpiin systeemin, joudutaan ottamaan huomioon ”kepulikonsteja”, kuten mitattuja ominaisuuksia!
Varsin omituinen on tämä kvanttimekaniikassa esille tuleva aaltofunktion romahdus, jossa aaltofunktio – alun perin erilaisten ominaistilojen superpositio – näyttää pienentyvän yhdeksi tilaksi vuorovaikutettuaan havaitsijan kanssa.
Tämä on asia jossa Kari E. käyttää ilmaisua ”dekoherenssin valossa” ja samalla yrittää liittää tietosuutta aaltofunktioihin ja kvanttimekaniikkaan. Dekoherenssi aikaansaa Karin mukaa myös kvanttifysiikan muuttumista klassiseksi ilmiöksi.
(tieteessä ilmaisua koherentti valo tarkoittaa esim. laservaloa tai antennin samassa vaiheessa olevaa sähkömagneettista säteilyä. Yleinen määritelmä koherentille valolle on kuitenkin hankala. Esim. tähdestä tuleva säteily sisältää korreloiva koherentteja kohinakomponentteja eri puolilla maapalloa. Tämä mahdollistaa radioastronomiset VLBI mittaukset.)
Sähkömagnetiikassa esiintyvä Poyntingin tehovektori ilmaisee etenevää reaalitehoa. Atomin lähikentässä aaltofunkition on kompleksinen ja sisältää imaginaari komponentteja. Tällainen kenttä ei edusta reaalitehoa joka olisi laskettavissa Poyntingin vektorin avulla. Atomista säteillyt teho edustaa reaalitehoa vasta kun se on kauempana lähteestään.
Kari E. yrittää myös redusoida ihmisruumista molekyylien aaltofunktioitten summaksi ja löytää tätä kautta yhteyttä kvanttifysiikan ja tietoisuuden välillä. Mutta ihmisen tietoisuus muodostuu kuitakin aivojen sähkökemiallisen monimutkaisen signalointi-systeemin toimesta, ynnä muista tuntemattomista tekijöistä!
Aivojen toimita hermoradoissa ei ole sama asia, kun ruumiin molekyylien aaltofunktiot yleensä!
Urantia-tekstin avulla olen ymmärtänyt paremmin aaltofunktiokäsitettä siitä syystä, että Urantia-teksti pyrki esittämään mitä vaikeampia asioita selkeästi. U-tekstin mukaan kaikki hiukkaset, kuten myös elektroni, tiivistyvät (eli muodostavat kondensaattia) yksinkertaisimmista hiukkasitta pitkässä prosessissa ja hyvin alhaisessa avaruuden lämpötilassa. Tämä on miltei ”sekunnin murto-osassa” tapahtuvan BigBang teorian täydellinen vastakohta.
Tieteen pyrkimys on usein esittää yksinkertaisia asioita mahdollisimman vaikeata ilmaisua käyttäen.
Jumalkäsite on kautta aikojen ollut hyvin tärkeä filosofiassa. Maamme lukuisat vasenkierteiset ja ateistiset filosofit yrittävät kiertää asiaa unohtamalla jumalkäsitettä kokonaan; se on minun käsitys. Kummallista on, että jotkut Allah uskoiset kirjoittavat juttujaan Skeptikkojen Käsikirjaan, kristityt kirjoittajat ovat täysin pois suljettuja mainitusta käsikirjasta, englannin kielellä.
Urantia-teksti on hyvin tärkeä puheenvuoro peräisin kosmista lähteistä, joka yrittää aukaista ihmisten silmiä todellisen maailmankaikkeuden ilmiöitten ymmärtämiseen, eli meidän kaipaama kaiken teoria.
=
Kuvalähde: Raj Sivaraman, Part Time Genius, Full Time Hyperbolizer