Suomi on kulkenut tähtiympyrän alla eli Euroopan unionissa 21 vuotta. Mitä se on tuonut suomalaisille? Onko aika ollut hyvää? Miksi Suomi on lähihistorian suurimmassa lamassa? Onko vika kenties Euroopan unionissa? Miten on mahdollista että Suomen ulkoraja vuotaa kuin seula? Kiitos vapaan liikkuvuuden! Suuri EU ohjailee Suomea surutta ja Suomihan tottelee vastaan laittamatta. Joskus oli puhetta siitä että EU yrittää tehdä Suomesta puistovaltion. Täällähän olisi eurooppalaisille lomailijoille puhdas ilma ja vesi, villi luonto jonne he voisivat tulla lomillaan kuvamaan ja rentoutumaan. Euroopan suurimpaan puistoon joka on nimeltään Suomi, tätäkö me halutaan?
EU:n on uudistuttava
Ulkoministeri ja Puoluejohtaja Timo Soinin toteamus ”Suomella on parempi maine EU:ssa kuin EU:lla on maine Suomessa” pitää paikkaansa. EU:n sanotaan olevan myös arvoyhteisö ja sekin pitää paikkaansa. Mutta miten käy arvolle nimeltä luottamus, jos sovituista säännöistä ei pidetä kiinni? Tämä on suomalaiselle vaikeaa ymmärtää. Meillä talouselämä on perustunut luottamukselle, vaikka eteläisissä EU –maissa voi korruptio olla hyvää keskiafrikkalaista tasoa.
Tänään liikasääntelyn purku on tapetilla niin EU:ssa kuin Suomessakin. Suomi on ollut likipitäen kaikessa – myös sääntelyn noudattamisessa EU:n mallimaa. Monesta sääntelystä on koitunut tappioita isänmaallemme. Esimerkkeinä rikkidirektiivi, rahoitusmarkkinavero, ilmastopolitiikka, kaivosvero ja energiatehokkuusdirektiivi. Kuka näistä loppupeleissä kärsii? Se on suomalainen duunari, kun työpaikat karkaavat liikasääntelyn vuoksi Suomesta pois. Perusteollisuutta ei saa päästä maasta pois, sillä se muodostaa suuren osan viennistämme. Ja kysynpähän vain, kumpi tuottaa ympäristöystävällisemmin terästä, suomalainen vai kiinalainen terästehdas?
Kotikutoinen byrokratia on nappuloilla pelaamista EU:n rinnalla. EU pystyy kyllä sääntelemään vaikka mistä pienistä asioista, mutta samaan aikaan se ei saa esimerkiksi omaa rajavalvontaansa kuriin. EU:n myötä Suomen ulkoraja on EU:n ulkoraja. Sitä valvovat osin muut kuin Suomen Rajavartiolaitos.
En ihmettele ollenkaan Iso-Britannian hermostumista unioniin. Siitä on seurauksena kansan vaatimus jäsenyyden ehtojen uudelleen neuvottelemiseksi. Niin pitäisi kaikkien muidenkin maiden päästä tekemään. Paavo Väyrynen voi kiukutella täällä miten paljon hyvänsä, mutta pelipaikka on nyt muualla. Ja Väyrysen oma peli on huolehtia Keskustan kaksista (kaksisista) rattaista. Nyt on Paavolla uusi puolue. Tarkoittaako tämä Keskustan jäsen kirjasta luopumisesta vai mistä? Aika näyttää tämänkin episodin lopputuloksen.
EU:n toiminnan kritiikittä hyväksyvät tahot toitottavat Suomen maineesta. Milloin jäädään yksin ja milloin ollaan missäkin höyhensarjassa. Entäs sitten ja kuka sen määrittelee? Asedirektiivistä käyty keskustelu oli taas juurikin sitä, ”Suomen ei pitäisi jäädä itäisten maiden kanssa samaan seuraan”. Mitenkähän asiassa kävi? Mikään jäsenmaa ei lähtökohtaisesti hyväksynyt esitettyä tuliasedirektiiviä sellaisenaan, vaan siihen esitettiin lukuisia muutoksia. Ei pidä olla liian sinisilmäinen ja uskoa Kataisen federalistikabinetin kaikkia kotkotuksia.