McDonaldseja arvellaan olevan maailmassa noin 33 000 kappaletta. Suomessa McDonaldseja on 83 kappaletta. Liikalihavuus tappaa tällä hetkellä maailmassa enemmän ihmisiä, kuin aliravitsemus. Aliravitsemukseen kuolee vuosittain Who:n arvion mukaan n. 7 - 9 miljoonaa ihmistä. En tiedä olenko täysin hakoteillä tämän asian kanssa, mutta en ole yhdenkään poliittisen päättäjän kuullut vastustavan yhdenkään McDonaldsin perustamista suomeen. Mikäli tällaisia tapauksia on - olisi niistä kiva saada tietää. Suomessa arvellaan asuvan noin 200 000 diabetesta sairastavaa ihmistä, jotka eivät tiedä sairastavansa diabetesta. Diabetes johtaa hoitamattomana kuolemaan, mutta diabetes sinänsä ei ainoastaan tapa - se lisää työkyvyttömyyttä, se maksaa - ja se maksaa paljon!
Tupakka tappaa vuosittain keskimäärin 6 miljoonaa ihmistä. Alkoholi noin 2,5miljoonaa. Kukaan ei vastusta näiden kahden päihteen olemassaoloa. Meitä suomalaisia kuolee vuosittain tupakan ja alkoholin aiheuttamiin sairauksiin yli 20 000 kappaletta, mutta suurmoskeijaa vastustavat poliitikot eivät näiden asioiden kieltämiseen ole ottaneet lainkaan sellaista kantaa - että näitä oltaisiin pois vetämässä suomen markkinoilta.
Seppo Kanervan (Pers.) mukaan suurmoskeijan perustaminen ja rakentaminen lisäisi rauhaa eri uskontokuntien välillä. Kanervaa epäilyttää moskeijassa vain mahdollinen minareetti, jonka "hoilotusta" hän ei halua kuulla. Natsiporukoissa itseään kuvautteleva, saman puolueen Olli Immonen (Pers.) toteaa Kanervan ajatukseen suurmoskeijan rakentamisesta, että "höpöhöpö". Höpö - höpö? Luulisi, että kommentointi lainsäätäjän suunnalta olisi jotain muuta, kuin höpö höpö. Esimerkiksi McDonaldsien vähentäminen samalle tasolle, kuin Suomessa olevien moskeijoiden määrä olisi hyvä liennytyskeino. Puhumattakaan niiden elintarvikepaikkojen olemassaolon vähentämisestä samalle tasolle moskeijoiden määrän kanssa, joista alkoholia tai tupakkaa saa. Elämmekö me todella sellaisessa utopiassa, jossa selvinpäin oleminen on häpeällistä ja tupakointi, sekä alkoholi sallitaan silmät sulkien vain, koska niistä saadaan verotuloja? Kuinka monta perhettä alkoholi onkaan tuhonnut? Ai niin, mutta kun niissä moskeijoissa on niitä... niitä, jotka kieltävät vaimoiltaan kaiken. No unohdin sen ihan - mieleni täyttyi niistä kaikista sadoista tai tuhansista suomalaisista ihmisistä joiden kanssa olen ollut tekemisissä, joiden kokema väkivalta on ollut henkistä ja fyysistä ihan vain pelkän päihdepuolen ongelmien takia.
Suurmoskeija herättää varsin paljon tunnelmia. Itseään ei Rasistiseksi, ei poliittiseksi eikä miksikään muuksikaan kutsuva FDL rummuttaa jatkuvasti Suurmoskeijan perustamista vastaan, mutta McDonaldsista he eivät juuri puhise. Saati tupakasta tai viinasta. Diabetesta he eivät käsittele lainkaan. Tämä johtunee siitä, että heillä on niin kiire olla ei - rasistisia, eikä ainakaan poliittisia. Kenties tämä johtuukin siitä, että he vastustavat islamilaista ekstremismiä. Rättipäistä puhutaan paljon, jopa ählyiksi ihmisiä kutsutaan, mutta rasisteja he eivät toden totta myönnä olevansa. Myös loisivista mamuista puhutaan, mutta itse he eivät koe olevansa - ihmisten ongelmista hyötyviä loisijoita vaan yhteiskunnallisen puheenvuoron esittäjiä. Muutos, jota he tuntuvat tarjoavan on kuitenkin olematon. Se kumpuaa ainoastaan heidän omista lähtökohdistaan. Päihdepuolen asioihin perehtyneenä tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa päihtynyt vanhempi istuttaa lapsensa television eteen ja lähtee baariin, koska on viikonloppu ja aikuistenkin pitää relata.
Kiinnostavaa olisi kuulla kuitenkin, että miten ihmeessä - tai millä ihmeen verukkeella Olli Immonen ja muut Suurmoskeijan rakentamista vastustavat tahot perustelevat sen, ettei McDonaldseja vastusteta millään tavalla heidän leivissään. Jopa taannoinen itsenäisyyspäivän mellakka ja hevosenhakkaamiset saivat enemmän meteliä aikaan Isänmaallisten Oikeistokapitalistien riveissä, kuin Suomalaisten terveys tai terveyden edistäminen - yhteisesti esim. vastustamalla McDonaldseja, tai tupakkaa, tai alkoholia... Työttömyydestä puhumattakaan.
Psykologisesti ajatellen olemmekin ottaneet osaa varsin mielenkiintoiseen näytelmään ja tässä näytelmässä me kaikki olemme lapsia. Meidät ollaan peloteltu niille sijoille elämässämme, josta jo edellisessäkin avauksessani mainitsin. Me olemme tilassa, jossa emme näe rajojemme ulkopuolella yhtään mitään lupaavaa. Me elämme ajassa, jossa pimeä ullakko, mummolan kellari, joulupukki, maahiset, tontut ja hiljainen metsäkaistele päiväkodin takana kätkevät sisäänsä jotain uhkaavaa. Ja tämä kertoo paljon tästä ajasta. Jokin on saanut meidät otteeseensa ja se jokin ei ainoastaan pyydä vaan se maanittelee, ojentaa, suosittelee ja esittelee kaavioita, joiden avulla maailmanvero silmiemme edessä muuttuu uhkaavaksi. Samaan aikaan se suosittelee, maanittelee, ojentaa ja esittelee kaavioita, kuinka tulee toimia sitten kun jotain isoa ja pahaa tapahtuu. Ja tämä kaikki on tarkkaan harkittua näytelmää, jossa me "tavallinen" kansa marssimme kuin lampaat näiden vahakasvoisten puuhamisten perässä sellaiseen suuntaan, josta he saavat parhaimmat kiksinsä irti. Tosiasiassa, kaikkine aikuisten värityskirjoinemme, haluamisinemme, "muapelottaaelämä" - asenteinemme, olemme pitkälti jämähtäneet sille saralle, joka ohitetaan 2 - 7 ikävuoden jälkeen. Toiveissa kuitenkin on, että kansakunnan aluillaan oleva murrosikä tuo muutoksen tullessaan ja johdattaa meidät pois tästä alati synkkenevästä pelottelijoiden ja fasismia ihailevien sikojen onnelasta, jossa etikkaiset unelmat kukoistavat.
Huomaan usein toistavani itselleni kysymysta: "Mhin ovat kadonneet rohkeat poliittiset hahmot". Sellaiset jotka kritisoivat laajamittaista massatuhoa, ihmispelkoa, alati tummenevaa poliittista taivasta tai sitä, että lainsäätäjämme liittyvät näkyvästi ihmispelkoa lietsoviin häviäjäluusereihin. Kenties vastaus löytyy kun kuljemme pikkupäissämme aamuyön tunteita kultaisten kaarien alitse täyttämään kupumme diabetesta edistävällä sokerirasvasekoituksella.
Tai sitten... kenties ei..