Vuoden 2015 lopulla oli 377 900 työtöntä työnhakijaa, mikä oli 14 700 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lomautettuja oli 45 200 henkilöä. Avoimia työpaikkoja oli joulukuussa 61 000, mutta täytyy ottaa huomioon, että siihen on laskettuna kaikki TE-toimistoihin ilmoitetut paikat, joista melko suuri osa on niitä, joista ei työtunteja kerry minkäänlaiseen elantoon. Samoin virhe toteutuu myös siinä, kun työllisiksi lasketaan nekin, joilla on vähäiset tuntien tai päivien määrät töitä kuukaudessa, vaikka työtöntä aikaa kertyisi enemmän.
Kokoomuksen verkkosivuilla sisäministeri Petteri Orpo kirjoittaa, että työllisyyden hoito on epäonnistunut ja hänen mielestään työllisyyden hoito on pirstaleista, kun kunnat ja valtio pallottelevat asiaa. Hänen mukaansa myös yksityiset työnvälittäjät tulisi ottaa mukaan kumppaneina laajemmin. Tarkoittanee varmaankin sitä, että vuokratyövoiman välitysfirmat voisivat jatkaa välistä vetämistä entistä aktiivisemmin, eikä paikallisia TE-toimistoja kauan tarvita.
Nyt täytyy kyllä jo kysyä, hoitaako suomalaisten työllisyyttä oikeastaan kukaan, kun TE-toimistojen rooli on muuttunut merkittävästi, koska työn ja työvoiman välittäminen on jäänyt melko vähäiseksi, eikä ole erityisemmin välitettävää. Vaikuttaa siltä kuin meneillään olisi valtiovallan toimesta suunniteltu organisaatiomuutos, missä ei kyseessä olisi ainakaan tavoitteena muutoksen aikaansaaminen parantaa sitä, että työnantajat saisivat paremmin tarvitsemaansa työvoimaa ja että työntekijät saisivat sopivaa työtä.
Hallitus päätti 28.1.2016 kuluvan vuoden julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden määrärahoista, joita jaettiin ELY-keskuksille 585,4 miljoonaa, nyt summasta 502,7 miljoonaa, josta todennäköisesti merkittävä osa käytetään kotoutukseen. Myöhemmäksi jätettiin 82,7 miljoonaa, josta kotouttamiseen 22,7 miljoonaa pakolaisten asetuttua alueille. Siis kotouttaminenkin nähdään työvoima- ja yrityspalveluiksi, tai olisikohan niin, että suomalaisten ns. työllisyyden hoitoon tarkoitetuista rahoista on leikattu ovelasti osa kotouttamistoimiin.
Viime vuonna jo uutisoitiin, että kuntien rooli työllistämisessä kasvaa. Kyse lienee kuitenkin siitä, että kuntien rooli on vain monialainen yhteispalvelumalli, missä keskitytään pitkäaikaistyöttömyyden suitsemiseen, joskaan keinot eivät riitä kuin pitkäaikaistyöttömille järjestettyihin tilapäistoimiin, eli työkokeiluihin ja kuntouttaviin työtoimintoihin. Hyvä joillekin, joskaan ei kaikille, nekin toimet, vaikka eivät varsinaisessa merkityksessään kuulosta varsinaiselta työllisyyden hoidolta.
Petteri Orpo linjaa, että työllisyyden hoito olisi annettava kokonaisuudessaan kunnille ja niille olisi annettava valta, vastuu ja vapaus tehdä kaikkensa, jotta suomalaiset pääsisivät töihin. Samanaikaisesti jo ennestäänkin alhaiset palkat matalapalkka-aloilla pitäisi saada entistäkin alemmas, ikään kuin työn tekemisen tarkoitus ei olisi tekijälleen toimeentulon hankkiminen. Orpo ja kumppanit olisivat voineet helpottaa pk-yrittämisen mahdollisuuksia, tehdä yrittämisen kannattavaksi, kuin myös työllistämisen pk-yrityksiin, koska työllistymisen mahdollisuuksista ja keinoista on pulaa. Tarvitaan mahdollisuuksia työllistyä, tai työllistää itsensä, jos jotain pysyvämpää kehitystä halutaan saada aikaiseksi.
Nyt on vaan melkoinen ristiriita valtion ja kuntien ”pallottelussa” työllisyyden hoidossa. Orpo jättää pallon kunnille, ”jotta suomalaiset pääsisivät töihin”, mutta mitä tekevät ne, jotka ovat edustavinaan valtiota? Suurin huolen aihe näyttää monilla olevan siinä, että maahantulijat saataisiin mahdollisimman nopeasti töihin, tai edes johonkin työtoimintaan. Työlästä tuntuu olevan, kun suomalaisten työllistäminen oltaisiin työntämässä yksinomaan kuntien vastuulle. Nyt ei tarvita puheita työvoimapulasta, vaan tarvitaan tekoja maan hallitukselta, että suomalaiset saadaan työllistetyiksi sellaisiin töihin, joista maksetaan palkkaa. Parempi olisi pysyä työvoiman suhteen omavaraisena juuri niin kauan kuin kotimaista työvoimaa riittää, sillä ennemmin tai myöhemmin halpatyövoimaksi laskelmoidut pakolaiset saattavat näyttää luonteensa, joten turha heihin nyt on panostaa enempää kuin kantaväestöön. Muuta ei synny, kuin turhaa vastakkainasettelua, mikä ei ole kenenkään etu.