Politiikan universaalinen läsnäolo, esi-isien veren haju, suuruuden hulluus, rasismi, rodullinen ylemmyys sekä murhanhimoinen nihilismi saa paljaan pedon tulemaan totalitaarisen järjestyksen johtaja-aatteesta hulluksi. Paljas peto haaveilee yli-ihmisen hahmosta, korporaatiosta, kansallisesta yhtenäisyydestä, hierarkisen systeemin järjestyksestä. Siihen sisältyvät järjestys, uskollisuus ja kuuliaisuus, velvollisuus, uhrautuminen sekä sokea johtajan seuraaminen mielettömyyden vyöhykkeelle, jossa millään tapahtumalla ei ole järjellistä merkitystä. Toisen ihmisen voi helposti tuhota ilman omatuntoa, jos tapahtumalle ei anneta järjellistä merkitystä. Viha sivistyneistöä kohtaan alkaa yliopistojen alas painamisella, vähän myöhemmin poltetaan intellektuellien kirjoitamat oppikirjat valtavalla roviolla. Sitten palavat aidot ihmiset poliittisen mielivallan liekillä. Soihtua kantava tyyppi kostuttaa huulensa esi-isien mystiseen vereen haistellen sitä tylpällä nenällään.
Väkivallan estetisointi on aseiden ja ajatusten kaunistelua. Kauneudesta tehdään ihmishirviöiden toimesta kaikkein kauheimpien rikosten äänetön kumppani. Sattuman ajoittamat joukkoteloitukset, normaalien persoonien tekeminen tyhjiksi, tarkoituksettoman työn tekeminen tappavaksi, ihmisten järjetön silpominen. Yhdenmukaisen joukon saaminen katoamaan kauniisti on toiminnan ja tapahtuman tekemistä politiikaksi, johon kauneus on kiedottu ihmisten mieliä kiihottavalla tavalla. Rajatonta valtaa, kohtuuttomia rangaistuksia, ihmiseläimestä kumpuavia rivoja toiveita ja haluja, ennakkoluulojen mystinen avaruus, vitaalisen lihaksiston voitto järjen ohuesta kalvosta. Silloin ei enää ihmisen surkeus kaipaa suurimman saatanan kehotusta pahaan. Ilman kunnollista karvoitusta oleva rappeutunut ihminen ensin mittaa ja sitten punnitsee kohteen älynsä antamalla valtakirjalla. Tuloksen tuomalla sivistyksellä ei ole väliä, sillä sota polttaa kaiken hyvän tehden maan autioksi miellyttävästä hyväilystä ja kosketuksesta.
Ihmisarvo ei kiinnosta kansaa, sille riittää ilmainen sateenvarjo ja kiva ilmapallo. Kansa haluaa seurata jotakin johtajaa valottomaan kuiluun, jossa ei ole hyvinvointia, viheriöivää kotiseutua, auringonpaistetta, vilpoisia varjoja, mielekästä työtä, ystävällisiä ihmisiä, raikasta tuulta ja mukavia valkoisia pilviä. Laattamaisen ihmismassan yksittäinen jäsen haluaa pitää ja hallinnoida söpöä lemmikkieläintä, koska hänellä on oikeus tuhota eläin laillisesti. Syödä valaan lihaa ja juoda porsaan verta. Siitä on lyhyt poliittinen matka toisten ihmisten mielivaltaiseen tuhoamiseen. Tarvitaan vain joitakin paisuneita poliitikoita, muutamia järjettömiä ajatuksia, vähän totuutta vailla totuusarvoa, hiukan turmeltunutta oopperaa, näytelmää, lavastusta sekä kirjallisuutta ja runoutta. Sitten ruoskaniskut ja nyrkit syrjäyttävät poliittiset keskustelut. Yhteiskunnan normalisoitua brutaalin väkivallan kukaan ei ole turvassa.
Vuonna 1896 Italian sivistyneet aseet hävisivät Adowan taistelussa Etiopian sotavoimille. Francesco Crispin hallitus joutui eroamaan. Siitä kumpusi myöhemmin järjetöntä väkivaltaa.