Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti varsin selkeän turvapaikkapuheen valtiopäivien avajaisissa. Hänen mukaansa maahanmuutossa Eurooppaan on kyllä kyse hätää pakenevista, mutta myös paljolti kansainvaelluksesta.
Päätoimittaja Mari Teiniläkin ilmeisesti leimaa kuitenkin presidentti Niinistön puheen ennemmin rasistiseksi kuin suvakiksi yleistäen sen kuuntelematta - siis ennemmin kuin syventyy tarkemmin kuuntelemaan: maahanmuuttovirta Eurooppaan, myös Suomen osalta, on paljolti kansainvaellusta, siis muuta kuin välitöntä hätää pakenevaa, maasta toiseen siirtyvää liikennettä.
Rivien välistä Teinilä yrittää yleistää myös sen että presidentti Niinistön turvapaikkapuhe olisi siksi ”epäselvyydessään” ennemmin voimakas peloltaan kuin myötätuntoista.
Sitäpaitsi: kuinka raavaat nuoret miehet – monet piiloesiintyviä, potentiaalisia terroristeja, isisiläisiä ja/tai aggressiivisia raiskaajia - voisivat olla enemmän hädissään kuin muuttoon tänne Suomeen asti kykenemättömät vähävaraiset vanhukset, naiset ja lapset.
Kansainväliset ihmmisoikeudet taas eivät koske hädänalaisen pakolaisuuden suhteen rikollisia muutoin kuin asianmukaisen ja lähtökohtisesti ensimmäisen rajanylityspaikan nopean turvapaikkakäsittelyn ja välittömän takaisinkäännytyksen suhteen myös oikeuskäytännöllisesti.
- Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita, totesi Niinistö. Ainakin Schengen-järjestelmä on käytännössä hajoamassa. Tästä pitäisi neuvotella. Vuoden 1951 YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskevaa sopimusta sensijaan ei voida rikkoa tai sen yli ajaa. Se on sitovaa eikä siinä ole neuvottelujärjestelmää.
- Hyvää ei kuitenkaan riitä rajattomasti. Me pystymme auttamaan vain heitä, jotka pakenevat todellista hätää, presidentti linjasi.
Presidentti Niinistö puhui myös eurooppalaisten arvojen romahtamisesta: "Eurooppa ei pitkään enää kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme. Käy niin, että pyrkimys hyvään tuottaa kaikille pahaa."
Meillä on kritisoitu, että Niinistön puhe satoi maahanmuuttovastaisten tahojen laariin. On täysin selvää, että vielä pahemmin heidän laariinsa sataa, mikäli nykyistä hallitsematonta tilannetta ei saada rakentavasti ratkaistua.
Niinistö kertoi puheessaan, että on väläytelty myös kansainvälisten pakolaissopimusten muuttamista. ”Se tie on hidas ja tuskin tuottaa ratkaisua akuuttiin tilanteeseen” totesi Niinistö. Hän myös esitti ratkaisukeinoina EU:n yhteistä rajanvalvontaa ja nopeita käännytyksiä.
Puhettaan esittävässä tarkennuksessaan Niinistö kertoi Ylelle mm. halunneensa sanoa, että Dublinin ja Schengenin sopimukset on tehty olosuhteissa, joissa nykyisen kaltaista pakolaiskriisiä ei osattu kuvitella. Ko. sopimukset eivät enää käytännössä ole voimassa EU:n alueella.
Venäjänkään kanssa tehtyjä kahdenvälisiä sopimuksia ei ole vielä jouduttu testaamaan käytännössä.
Niinistö totesi puheensa kritiikissä olleen siten paljolti vain sen kuuluisan ”pilkkun vääntämistä”.
Niinistön puhetta voidaan toki pitkäänkin spekuloida. - Senverran yleispuheeseen tuleekin jättää jälkipuheille ns. pelivaraa.
Puheessa oli esimerkiksi suoria Kekkosen arvojohtajuudelle tyypillisiä ilmaisutapoja, esimerkiksi ”parasta on tunnustaa tosiasiat” ja ”parasta, että tunnustuksen antaa EU”. Tässä tavallaan suositaan sellaista välttämättömyysretoriikkaa, jossa tosiasiat pitää tunnustaa riippumatta jopa siitä, mitä viime kädessä kansainväliset sopimukset edellyttävät.
Niinistö puhui nimenomaan jokseenkin kokonaisuudessaan hallitsemattomasta maahanmuutosta ja loi uhkakuvaa siitä, että Euroopan yhteiset arvot ovat uhattuina.
Sanat jäivät tältä osin kyllä tulkinnanvaraisiksi, koska presidentti ei täsmentänyt, mitä Euroopan yhteiset arvot ovat. Meille suomalaisillehan ne ovat selviä. Kuitenkin Niinistö peräänkuulutti myös uskallusta selvittää, millaisia toimia eri sopimukset mahdollistavat.Sopimuksissa on paljon sellaisia seikkoja, joita ei ole koskaan jouduttu käyttämään ja se herättää nyt suurta hämmennystä, kun ei tiedetä, miten sopimusviidakossa pitäisi luovia.
Toivottavasti eurooppalaiset päättäjät tarttuvat toimeen, sillä nykyisellään apu ei kohdistu sitä eniten tarvitseville. Lisäksi hallitsematon kansainvaellus ruokkii nationalistisia ääriliikkeitä, ja niitä valtiollisia tahoja, joiden tavoitteena on horjuttaa yhtenäistä Eurooppaa ja sen arvopohjaa.
Maailma tarvitsee esikuvia. Suomi myös arvojohtajia. Kotimaa- lehti on oiva foorumi noiden arvohaasteiden, eritoten kristillisten esiintuomiselle yhteiskunnassamme.