Kuulin kesällä kaksi tarinaa elävästä elämästä. Ensin eräs tuttavani, elintoimintojaan seuraava biohakkeri kertoi yrittäneensä antaa lääkärilleen rannekkeensa ja vuoteensa keräämät tiedot omista elintavoistaan. Lääkäri lähes loukkaantui moisesta aktiivisuudesta, eikä suostunut ottamaan tietoja vastaan.
Sitten toinen tuttava kertoi käynnistään eläinlääkärissä Yhdysvalloissa. Sairastuneen koiran tutkiminen aloitettiin lataamalla koiran kaulapannan keräämät tiedot koiran elintoiminnoistalääkärin tietokoneelle.
Tarinat saivat ajattelemaan kahta asiaa.
Ensinnä, miksi Suomessa ei oivallettu, että monet ovat valmiita investoimaan vähintään yhtä paljon lemmikkinsä terveyteen kuin omaan hyvinvointiinsa? Aktiivisuuskaulapannoista on tulossa aktiivisuusrannekkeisiin verrattava bisnes. Mikseivät suomalaiset elintoimintojen seuraamisen teknologiaan erikoistuneet yritykset oivaltaneet tätä mahdollisuutta? Meillä olisi ollut kaikki tarvittava tieto ja osaaminen.
No, eipä tullut minullekaan mieleen. Pahus.
Toiseksi, miksi amerikkalainen eläinlääkäri on kiinnostunut potilaansa elintoiminnoista kerätyistä tiedoista, mutta suomalainen ihmislääkäri ei ole? Tässä on toinen mahdollisuus, jota emme saa Suomessa hukata.
Markkinoille on tulossa yhä uusia laitteita, joiden avulla voimme seurata elimistömme toimintaa, sykettä, verenpainetta, unen laatua, happisaturaatiota, verensokeria, … Aiemmin näitä laitteita käytettiin kuntoilun ja urheilun apuvälineinä, mutta jatkossa niitä käytetään yhä enemmän myös terveyden seuraamiseen ja sairauksien hoitoon.
Kyse on vain siitä, olemmeko me suomalaiset näiden laitteiden ja palveluiden myyjiä vai ostajia?
Dataan perustuva terveyden seuranta ja sairaanhoito mullistavat terveydenhoidon. Kerättyjen tietojen jatkuva analyysi voi parhaimmillaan ohjata potilaan hoitoon jo ennen varsinaisten oireiden ilmaantumista. Hoitava lääkäri voi puolestaan määrätä lääkityksen ja terapian lisäksi anturin, joka seuraa hoidon vaikuttavuutta ja raportoi sairaalan tietojärjestelmälle.
Kuinka ketterästi suomalainen terveydenhoitojärjestelmä omaksuu uuden teknologian mahdollistamat uudet toimintatavat? Vai ovatko eläinlääkärit Suomessakin edelläkävijöitä? Olemmeko jatkossa paremmin perillä koiramme terveydestä kuin omista sairauksistamme?