Joskus vakavia aiheita miettiessä on vaikea ottaa rennosti, ja säilyttää huumorintajunsa. Esimerkiksi näiden kirjoitusten aihe on äärimmäisen vakava, ehkä vakavin kaikista. Nimittäin globaalin yhteiskuntamme huipulle kiivenneiden vallanhimoisten ja murhanhimoisten psykopaattien välitön, häiritsevän todellinen ja jatkuva uhka. Tämä on itseasiassa se tila, jossa kaikki maailman ihmiset elävät, vaikka eivät itse tätä tajuaisikaan. Ja kun sinä tajuat tämän, ja tajuat, että muut eivät tajua, mitä muuta voit tehdä, kuin yrittää varoittaa heitä – ei välttämättä siksi, että olisit niin hyvä ihminen ja välittäisit muista niin paljon, vaan siksi, että välität itsestäsi. Muutenhan näiden psykopaattien hulluus tappaa lopulta minut, siksi minun täytyy varoittaa ihmisiä. Tämä on täysin homo economicuksen, rationaalisen utilitaristin, informoidun oman edun maksimoijan logiikan mukaista.
Tämä terveellinen itsekkyys ei tietenkään poissulje Uudesta Maailmanjärjestyksestä varoittamisen altruismista, empatiasta, lähimmäisistä välittämisestä, rakkaudesta kumpuavaa perusolemusta. Se on myös täydellistä itsensä uhraamista, itsensä asettamista pilkattavaksi, naurunalaiseksi, jopa vihattavaksi kaikkien pelastamiseksi. Salaliittoteoreetikoitahan tunnetusti pilkataan halventavilla nimityksillä, puhutaan ”foliohatuista” ja ”hörhöistä”, kukaan ei ainakaan itse halua tulla pidetyksi jollain tavalla epänormaalina salaliittoteoreetikkona. Miksiköhän? Voisiko olla, että globaali valtarakenne on halunnut ja pystynyt mustamaalaamaan sen todellisen luonteen paljastavan ihmisjoukon?
Eikö salaliittojen ja niitä koskevien teorioiden pitäisi olla kunnioitettuja ja arvokkaita tutkimuskohteita siinä missä muidenkin tieteenalojen? Miksi historiantutkimuksen ja filosofian ei pitäisi avoimin mielin ja avoimesti tutkia tätä oikeastaan filosofian olennaisinta kysymystä? Salaliittoteorioita koskeva tutkimushan käytännössä sisällyttää itseensä kaikki perinteisen filosofian osa-alueet.
Pohjimmiltaanhan salaliittojen paljastaminen on sovellettua etiikkaa, valheen vastustamista totuudella, pahuuden vastustamista hyvyydellä, valon osoittamista pimeyteen. Se on kyseenalaistamista, auktoriteettien epäilemistä ja kritisointia, se on totuuden puhumista vallalle ja vallan alaisille vallasta.
Toisaalta se on epistemologiaa: miten voimme tietää kuka puhuu totta? Miten voimme tietää, ettei maailmaa hallitseva salaliitto ole valehdellut meille aivan kaikesta? Huomatkaa tässä yhteys kahteen merkittävään ajatukseen filosohian historiasta.
Platonin luolavertaushan nostaa esiin saman koko todellisuuskäsityksemme perimmäisen valheellisuuden mahdollisuuden. Myös Descartes epäili, josko pahantahtoinen demoni oli manipuloinut hänen kaikkia aistejaan, ja päätteli, ettei voi luottaa ulkoisen maailman olemassaoloon, mutta oman ajattelunsa olemattomuutta hän ei voinut pitää mahdollisena, ja päätyi näin toteamaan: ajattelen – siis olen.
Platonin luolavertaus on hyvä kiteytys salaliittoteorioista, ensimmäinen, arkkityypillinen salaliittoteoria. Sehän kuului kutakuinkin näin:
Joukko ihmisiä asuu kylmässä, pimeässä ja märässä luolassa. Heidän päänsä on kahlittu tuijottamaan luolan seinämälle heijastuvia himmeitä varjoja, jotka syntyvät, kun luolan oviaukolla palavan tulen edessä kuljetaan ja kuljetetaan erilaisia tavaroita. Luolan asukkaiden kaikki keskustelut koskevat näitä himmeitä varjoja, ja he analysoivat niitä ja ovat ylpeitä varjoja koskevasta tiedostaan. He kuvittelevat, että tämä heidän elämänsä ja yhteiskuntansa luolassa on koko todellisuus.
Eräänä päivänä yksi luolan asukkaista pääsee kuitenkin irti kahleistaan ja ulos luolasta. Ja hän näkee kesäisen luonnon koko loistossaan ja kukoistuksessaan, ja kirkkaan, lämpimän auringon sinisellä taivaalla. Hän on tullut ulos pimeästä, märästä ja kylmästä valoon, lempeään tuuleen ja lämpöön. Kerralla hän ymmärtää koko siihenastisen elämänsä olleen valetta. Pystyttekö kuvittelemaan, miltä tällainen kokemus voisi tuntua?
Luolan asukas muistaa ystävänsä luolassa ja rientää oitis kertomaan heille ilosanoman suuremmasta todellisuudesta. Ilosanomaa ei kuitenkaan oteta vastaan, vaan luolan seinää tuijottava yhteiskunta vain nauraa ulkopuolella käyneen henkilön tarinalle, koska hänen aurinkoon tottuneet silmänsä eivät enää erota varjoja pimeässä.
Miten tämä arkkityypillinen vertauskuva pitäisi tulkita tänä päivänä? Me olemme luonnollisesti kaikki luolan sisällä. Koko yhteiskunta elää itsepetoksessa ja valheessa. Mutta huomatkaa, että osa luolan asukkaista ei ole tuijottamassa seinää, vaan kuljettamassa tavaroita luolan suuaukolla palavan tulen ja seinän välissä. Tämä tärkeä yksityiskohta tuntuu jäävän luolavertauksesta puhuttaessa usein huomioimatta.
Koko set-uppi, että osa tuijottaa kahleissa seinää ja osa kuljettaa tavaroita tulen edessä tuntuu omituiselta. Ensimmäistä kertaa lukiessani tämän vertauksen en ymmärtänyt, mitä nämä tulen edessä tavaroita kuljettavat ihmiset olivat. Ajattelin, että he olivat vain jonkinlaisia neutraaleja ohikulkijoita, epäoleellisia vertauksen sanoman kannalta. Mutta sitten aloin miettimään. Hetkonen, mitä hittoa nämä ihmiset tekevät luolan sisällä, miksi tuli on sytytetty luolan oviaukolle? Sitten tajusin: varjot heijastetaan tietoisesti, nämä tavaroiden kuljettajat tietoisesti huijaavat syvemmällä luolassa olevia asukkaita. Muutenhan he puheen kuullessaan menisivät kertomaan seinän tuijottajille, mitä on meneillään. Mutta hekin ovat edelleen luolan sisällä, he eivät näe aurinkoa, eivätkä pääse luolasta pois, koska keskittyvät heitä syvemmällä, heitä alempana olevien ihmisten hallitsemiseen. Nämä ihmiset edustavat meitä salatun tiedon avulla hallitsevaa psykopaattista eliittiä.
Luolasta pois pääsevä henkilö on salaliittoteoreetikko, todellinen filosofi, jonka uteliaisuus ja tiedonjano johdattaa kyseenalaistamaan vallitsevan yhteiskunnan, ja joka lopulta onnistuu vapautumaan hallitsevan ideologian kahleista. Valitettavasti ihmisparat pitävät kynsin ja hampain kiinni kahleistaan, ja kieltäytyvät siksi kuulemasta, kun heille kerrotaan heidän valheellisen maailmankuvansa kanssa ristiriitaista informaatiota.
Moderni versio Platonin allegoriasta on 1999 valmistunut scifi-toimintaseikkailu Matrix.
Matrixissa päähenkilö Neo on 90-luvulla amerikkalaisessa suurkaupungissa elävä tietokonehakkeri, jolle paljastuu, että hän on elänyt koko elämänsä Matrix-nimisen tietokonesimulaation sisällä. Matrix on virtuaalitodellisuus, jonka tekoälyn saavuttaneet koneet ovat luoneet viljelläkseen ihmisiä ja elääkseen näiden energialla.
Koneita vastaan taistelevaa joukkoa johtava Morpheus selittää Neolle:
”Morpheus: I imagine that right now, you're feeling a bit like Alice. Hmm? Tumbling down the rabbit hole?
Neo: You could say that.
Morpheus: I see it in your eyes. You have the look of a man who accepts what he sees because he is expecting to wake up. Ironically, that's not far from the truth. Do you believe in fate, Neo?
Neo: No.
Morpheus: Why not?
Neo: Because I don't like the idea that I'm not in control of my life.
Morpheus: I know *exactly* what you mean. Let me tell you why you're here. You're here because you know something. What you know you can't explain, but you feel it. You've felt it your entire life, that there's something wrong with the world. You don't know what it is, but it's there, like a splinter in your mind, driving you mad. It is this feeling that has brought you to me. Do you know what I'm talking about?
Neo: The Matrix.
Morpheus: Do you want to know what it is?
Neo: Yes.
Morpheus: The Matrix is everywhere. It is all around us. Even now, in this very room. You can see it when you look out your window or when you turn on your television. You can feel it when you go to work... when you go to church... when you pay your taxes. It is the world that has been pulled over your eyes to blind you from the truth.
Neo: What truth?
Morpheus: That you are a slave, Neo. Like everyone else you were born into bondage. Into a prison that you cannot taste or see or touch. A prison for your mind.”
Matrix on täydellinen vertauskuva tälle Uudelle Maailmanjärjestykselle, jossa nyt elämme. Se on kaikkialla ympärillämme, ja se on ennenkaikkea vankila mielellemme. Olemme hyvin perustavalla tavalla orjuutettuja, ja hallittuja, mutta useimmat ihmiset eivät tunnu tietävän tätä, vielä harvemmat todella ymmärtävät tämän asian ja sen implikaatiot, ja vain äärimmäisen harvoilla on riittävästi viisautta ja rohkeutta asettua vastustamaan etenevää globaalia totalitarismia.
Totuus on kuitenkin ikuinen, eikä ihminen nämä asiat kerran kunnolla tajuttuaan enää palaa nykyjärjestelmän kannattajaksi, tai sen passiiviseksi hyväksyjäksi. Siksi vaaka tulee lopulta kallistumaan meidän UMJ:n vastustajien puolelle. Kuten Yhdysvaltojen hyökkäystä Meksikoon 1800-luvulla runoillaan vastustanut James R. Lowell kauniisti kirjoitti:
”Jokaisen ihmisen ja valtion
täytyy kerran valita
totuuden ja valheen taistelussa,
hyvän tai pahan puoli;
jokin suuri aate,
jokin suuri päätös,
tarjoaa itse kullekin
kukoistusta tai kurjuutta
ja valinta jatkuu ikuisesti
pimeyden ja valon välillä
Silloin on jaloa asettua totuuden puolelle
kun jaamme hänen surkean kurjuutensa
kun hänen aatteensa ei tuo mainetta ja kunniaa
eikä oikeudenmukaisuus vaurautta;
silloin rohkea valitsee
ja pelkuri astuu syrjään
kunnes kansa tekee hyveen
hylkäämästään uskosta
Marttyyrien palavassa valossa
seuraamme verisiä jalanjälkiäsi, Kristus,
raadamme uudella Golgatalla
kantaen ristiä joka ei käänny takaisin;
uudet tilaisuudet opettavat uudet velvollisuudet
aika tekee muinaisesta hyvästä oudon ja kömpelön
niiden täytyy jatkaa, eteenpäin ja ylöspäin,
jotka haluavat pysyä totuuden vierellä
Vaikka pahuus menestyy,
silti totuus yksin on vahva;
vaikka totuuden osuutena on mestauslava,
ja valtaistuimella on väärä henkilö;
silti tuo mestattu hallitsee tulevaisuutta
ja himmeän tuntemattoman takana,
seisoo varjossa Jumala, vahtimassa omiaan."
Tällaista hengellistä vahvuutta ja uskoa omaan asiaamme me tarvitsemme, jos haluamme voittaa informaatiosodan. Meidän pitää varautua maratoniin, ei sprinttiin. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö sellaiset usein parjatut ja pilkatut "salaliittoteoreetikot", kuin Alex Jones, David Icke, Michael Tsarion, Mark Passio, ja monet, monet muut olisi historian oikealla puolella paljastaessaan korruptiota, kulissien takaisia valtarakenteita, totalitaristisia kehityskulkuja yhteiskunnassa ja okkulttia tietoa. Historia tulee osoittamaan heidän olleen isossa kuvassa oikeassa.
Tämän kirjoitussarjan seuraavissa osissa tulen paljastamaan globaalia vallankaappausta paraikaa suorittavan salaliiton monituhatvuotisen historian, sen toimintatavat, sen rakenteen ja sen yksityiskohtaisen koostumuksen.
Auta minua varoittamaan ihmisiä jakamalla tämä kirjoitus sosiaalisessa mediassa.