Brexitistä puhutaan nyt, sitä pelätään ja sitä toivotaan. Tunteet ovat pelissä.
Eihän siinä loppujen lopuksi ole muusta kyse kuin että kysytään kansan mielipidettä siitä kuuluuko Britannia jatkossa EU:hun. Kansa päättää, se on demokratiaa.
Ollaan eri mieltä siitä onko EU:hun kuuluminen Englannille hyväksi vai pahaksi.
Toiset arvelevat sen olevan hyväksi, toisten mielestä se on pahaksi.
Kansanäänestyksessä ei voida päättää siitä kuka on tässä asiassa oikeassa.
Kansanäänestyksessä ei päätetä siitä onko EU- jäsenyys Britannialle hyväksi vai pahaksi.
Totuus ei muutu kansanäänestyksellä.
Kansanäänestyksessä päätetään haluavatko britit kuulua EU:hun.
Se äänestys pohjaa enimmäkseen tunteeseen.
Äänestys antaa varmasti oikean kuvan brittien tunteista äänestyshetkellä.
On hyvä että britit ovat päättäneet äänestää.
Kansan tahtoa on syytä kunnioittaa
riippumatta siitä johtaako se huonoon tai hyvään päätökseen.
EU ei ole pakkoliitto, se on vapaaehtoinen liitto ja jokaisella liiton jäsenellä tulee olla oikeus neuvotella omat ehtonsa sille millä tavalla he haluavat tehdä kauppaa ja olla muuten yhteydessä EU:hun ja muuhun maailmaan. Pohjois-Koreallakin on siihen oikeus, miksei siis Englannilla olisi.
Jos äänestyksen jälkeen tulee se "brexit", jota toiset toivoo ja toiset pelkää, alkavat heti luultavasti uudet neuvottelut siitä miten britit haluavat järjestää suhteensa EU:hun. Neuvotteluista riippuu saavatko britit aikaiseksi paremmat ehdot vai huonommat ehdot kuin mitä heillä oli ennen brexittiä.
Hyvin epätodennäköistä nimittäin on että britit haluaisivat lopettaa kaikenlaisen kaupan EU:n kanssa ja lopettaa kaiken tekemisissä olemisen Manner-Eurooppaan. Eiväthän britit halua olla mikään Euroopan Pohjois-Korea, eivät varmasti.
Eivätkä EU:n jäsenvaltiot halua että britit eristäytyisivät. Jonkinlainen liitto ja jonkinlainen sopimus on siten tulossa. Millainen se on ja kauanko sen tekeminen kestää riippunee siitä miten pitkälle asiasta on jo tähän mennessä sovittu.
Hyvin todennäköiseltä tuntuu että britit tekevät EU:n kanssa samantapaisia sopimuksia lkuin mitä Sveitsi ja Norja ovat tehneet. Kauppa siis jatkuu ja muukin kanssakäyminen, lähes entiseen tapaan. Ainut ero on siinä että briteteistä jatkossa tuntuu siltä kuin he olisivat paljon itsenäisempi kansakunta kuin ennen brexitiä.
Onko sille tunteelle mitään katetta onkin sitten ihan eri tarina. Eihän tässä maailmassa ole itsenäisiä kansakuntia, Pohjois-Koreaa lukuunottamatta. Iran ja Kuubakin ovat jo itsenäisyydestään luopuneet ja suostuneet toisten asettamiin ehtoihin.
