Taannoin kävin kipakan keskustelun erään yrittäjänaisen kanssa. Kaikki johti siihen samaan syyttelyyn; "Oletko yhteiskunnan elätti?" Kunniakseni myönsin asian.
Olisin toivonut myös jatkokeskustelua siitä miksi hän näin tuntee, sillä tuntui vähän että minulla ei "yhteiskunnan elättinä" ole varaa keskustella asiosta.
Koska minusta tuli tällainen elätti? Se tapahtui kun sain halvauskohtauksen tehdessäni työtä mitä rakastin. Olin aikaisemmin ollut niin sanottu työnarkomaani ja painoin duunia niin paljon kuin pystyin, että sai maksettua elatuksensa. Äitivainaani jo minuun aikoinaan iskosti kovan työmoraalin, mutta sen myös ettei mua kuseteta käden käänteessä.
Naurattaa välillä tälläkin palstalla tutuksi tullut tyyppi jonka mielestä neliraajahalvaantunutkin(Se joku laskettelija teki kans) pystyy tekemään duunia mitä duunia.
Ullatus sellaiselle, että kaikki invat eivät ole sellaisia ja ihmeparantuminen on todellakin ihmeparantuminen.
Monia masennussairaita, invaliditeetin omaavia suoraan sanoen vatuttaa tää näkemys, että kunhan kovasti yrität niin kiitos seisoo.
Niin ja oma tapaukseni; Paniikkihäiriöinen, TOS-sydroomainen, migreenistä kärsivä, Menieerikko ja niskanikamat paskana jo vuodseta -86. Mun niskanikamia ei korjaa mikään. Ei rukous eikä viina.
0