Suomessa toimiva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (LHBTI) vastainen kansanliike propagoi tahallisesti muunneltua totuutta vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä voimaan tulevan tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön osalta. Erästä tällaista muunnellun totuuden ilmentymää edustaa väite siitä, että ei oltaisi tehty lapsivaikutusten arviointia. Totuus on, että kyseisiä lapsivaikutuksia on arvioitu useampaankin eri otteeseen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana ja senkin jälkeen.
Vuodelta 2012 löytyy tasa-arvoista avioliittolakia koskeva lakialoite 2/2012 vp, jonka tukena olivat 76 kansanedustajaa kaikista muista eduskuntaryhmistä paitsi kahdesta (KD ja PS). Kyseinen aloite joutui kuitenkin lakivaliokunnan torjumaksi (äänin 9-8). Pian tämän jälkeen seurasi päinvastaiseen lopputulokseen johtanut menestystarina, jonka seurauksena eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Lakialoitteen 2/2012 vp perustelujen adoptio-oikeutta koskevassa osassa (3.3) todetaan seuraavaa:
”Lakialoitteessa esitetty mahdollisuus samaa sukupuolta oleville pareille solmia avioliitto mahdollistaisi myös heille perheen ulkoisen adoption. Tämä muutos perustuu lasten etuun. Lapsen etu on saada turvalliset, rakastavat sekä lapsesta hyvin huolehtivat vanhemmat. Se, että vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta lapseen kielteisesti. Asia tutkittiin jo vuonna 2008, kun säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta (391/2009), jolla mahdollistettiin perheen sisäinen adoptio myös rekisteröidyssä parisuhteessa. Lain esitöissä (HE 198/2008 vp) todettiin mm. seuraavaa: "Tieteellisistä tutkimuksista saadun tiedon perusteella lapsen kasvaminen perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta haitallisesti lapsen seksuaaliseen tai sosiaaliseen kehitykseen taikka tunne-elämään ja käyttäytymiseen." Sama lopputulos esitetään myös sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä (STM julkaisuja 2003:10).
Lisäksi em. hallituksen esityksessä todettiin: "Perheen sisäisen adoption tultua mahdolliseksi rekisteröityjen parien perheissä tällaisessa perheessä elävä lapsi voisi kokea elävänsä perhemuodossa, joka on yhteiskunnan silmissä tunnustettu ja hyväksytty. Myös tällä voidaan arvioida olevan myönteinen vaikutus lapsen kehitykseen ja minäkuvaan."”
Lakialoitteessa mainittuun hallituksen esitykseen HE 198/2008 vp voi tutustua täältä. Ensimmäinen siteeratun lain esitöiden kohdan (”Tieteellisistä tutkimuksista saadun ...”) löytää kyseisen esityksen kohdan 3.2 (sivu 6) viimeisestä kappaleesta. Toinen siteerattu hallituksen esityksen kohta (”Perheen sisäisen adoption tultua mahdolliseksi ...”) löytyy kyseisen esityksen kohdan 4.3 Vaikutukset lapsen kehitykseen -alakohdan (sivu 9) viimeisestä kappaleesta.
Lakialoitteessa mainittuun sosiaali- ja terveysministeriön selvitykseen (STM 2003/10) voi tutustua täältä. Selvityksen nimi on ”Lapset ja rekisteröity parisuhde: Rekisteröityihin parisuhteisiin liittyviä erityiskysymyksiä selvittäneen toimikunnan mietintö”. Muun muassa sivulla 27 todetaan seuraavaa:
”Tutkimuksien perusteella voidaan todeta, että huoli homoseksuaalisen ihmisen vanhemmuuden puutteellisuudesta on turha. Myöskään isän puuttuminen perheestä ei näytä johtavan vanhemmuuden ongelmiin, esimerkiksi kurinpidon ja valvonnan puutteisiin. Monissa tutkimuksissa lesboäidit selviytyivät paremmin kuin heteroäidit. Ero ei todennäköisesti johdu vanhemman seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan siitä, että homoseksuaali vanhempi on joutunut miettimään vanhemmuuttaan ja tekemään siihen liittyviä päätöksiä eri tavalla kuin heterovanhempi. Harkinnan ja tietoisen päätöksen myönteistä merkitystä vanhemmuudelle tukee myös se, että keinohedelmöityksen avulla syntyneiden lasten vanhemmat tuntuvat selviytyvän vanhemmuudesta paremmin kuin luonnonmenetelmällä alkuun saatettujen lasten vanhemmat (Brewaeys et al., 1997).”
Edellä mainittujen seikkojen lisäksi tulevat lukuisten ihmisoikeusjärjestöjen lausumat, suuri määrä ulkomaisia tutkimuksia ja muun muassa lapsiasiavaltuutetun lausuma, jotka kaikki antavat tukensa tasa-arvoiselle avioliittolainsäädännölle, jonka katsotaan johdonmukaisesti olevan myös lapsen etu.
Tutkitut tosiasiat ja eri asiantuntijatahojen lausumat eivät jätä mitään epäselväksi:
Tasa-arvoinen avioliittolaki edistää lasten ihmisoikeuksia!
Mitäpä arvelette muun muassa lasten oikeuksien varjolla toimivan LHBTI-vastaisen kansanliikkeen toiminnan vaikutuksista esimerkiksi jo nyt sateenkaariperheissä elävien lasten elämään?
Eivät nämä vaikutukset ainakaan mitään myönteisiä voi olla. Mutta siitä kyseinen kansanliike vähät välittää!