Viime vuosikymmenen aikana Suomessa on ollut yhä enemmän halua ja tarvetta ihmisillä korostaa omaa suvaitsevaisuuttaan. "Olen suvaitsevainen ihminen" on mantrana.
Liberaalivasemmistolaisissa piireissä tämä tarve on korostunut. On päädytty kilpailemaan siitä, kuka on suvaitsevaisin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajakunnassa ja Vihreän puolueen jäsenistössä tämä on alkanut näkyä siinä, että on omaksuttu "suvaitsevaisia" poliittisia mielipiteitä, joita sitten korostetaan näkyvästi ja alleviivaten, ilmoittaen samalla kuinka suvaitsevainen tämä poliittiset kannanotot esittävä ihminen on.
Ihmisen suvaitsevaisuus ei kuitenkaan riipu oikeastaan ollenkaan siitä, minkälaiset poliittiset näkökannat hän omaa. Korrelaatiota voi olla suuntaan tai toiseen, mutta ei tiettyjen poliittisten kantojen omaaminen takaa suvaitsevaisuutta.
Suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä että suvaitaan erilaisia mielipiteitä. Sitä, että kovasti erilaisenkin mielipiteen kohdatessaan osataan kunnioittaa sitä mielipidettä esittävää ihmistä ihmisenä. Ihanteellisen suvaitsevainen ihminen osaa yhdistää suvaitsevaisuuden empatiaan, kykyyn ymmärtää toista ihmistä ja asettua tämän asemaan: Miten itse ajattelisin, jos olisin vastakkaisen puhekumppanini kanssa samassa elämäntilanteessa?
Ei se, että kannatat vaikkapa homojen avioliitto-oikeutta, rajatonta maahanmuuttoa, Suomen eurojäsenyyttä, pakolaiskiintiön lisäämistä ja/tai perustuloa tee sinusta suvaitsevaista. Ne ovat poliittisten asiakysymysten yksittäisiä mielipiteitä jotka omaat eivätkä mitenkään liity suvaitsevaisuutesi tasoon.
Pilkkanimi "suvakki" lienee jo meille kaikille tuttu. Itse kutsun tätä poliittisesti asiakysymyksissä liberaalit kantansa lukkoon lyönyttä mutta joskus hyvinkin ahdasmielistä porukkaa "suvaitsevaistoksi". Se kun suvaitsee erilaisia mielipiteitä hyvin harvoin, vaikka korostaakin poliittisten mielipiteidensä takia olevansa hyvin "suvaitsevainen".
Myös ideologinen ääritapaus, kansallissosialisti tai kommunisti, voi olla hyvinkin suvaitsevainen ihminen. Itse asiassa poliittisissa marginaaleissa olevat yksilöt voivat olla hyvinkin suvaitsevaisia juuri sen takia, että he kohtaavat omista ajatuksistaan eroavia mielipiteitä niin usein: Jos näitä ei tuttavapiirissään suvaitse, jää usein hyvinkin yksinäiseksi.
Vihreän puolueen jäsenistä haluaisin nostaa kaksi erittäin suvaitsevaista positiivistä esimerkkiä ihmisenä esiin: Pekka Haaviston ja Jukka Relanderin. Sen perusteella mitä heitä olen mediassa nähnyt ja heidän mielipiteitään lukenut, he suhtautuvat hyvin avaramielisesti ja suvaitsevaisesti hyvinkin erilaisiin mielipiteisiin, joita he kohtaavat. Argumentoivat rauhallisesti ja eri näkökannat huomioon ottaen. En tarkoita, että he muuttaisivat kantaansa helposti kohdatessaan eri mielipiteitä, vaan tarkoitan että he debatoidessaan yrittävät ymmärtää toista ihmistä, eivätkä lyö tätä verbaalisesti maahan pilkaten. Eivät ala haukkumaan tai räksyttämään.
Suvaitsevaisuuskin voi mielestäni mennä liian pitkälle. Kaikkea roskaa ei suinkaan tarvitse suvaita, eikä suvaitsevaisuutesi taso kerro siitä kuinka hyvä olet ihmisenä muuten. Suvaitsevaisuus on vain yksi ihmisen ominaisuus, jota ei ole syytä ylikorostaa.
Toivon tulevaisuudessa näkeväni Suomessa enemmän aidosti suvaitsevaisia ihmisiä ja vähemmän ahdasmielistä suvaitsevaistoa.