Uuusi historian kirja "Suomalaiset fasistit" kirjoittaneet Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aaro Roselius.
Ostin kirjan lankomiehelleni lahjaksi, mutta kun selasin sitä se oli myös luettava.
"Kaikki eurooppalaiset fasistiset liikkeet kumpusivat radikalisoituneesta kansallismielisyydestä. Kansallismielisyys ilmeni kaipuuna voimakkaaseen kansakuntaan ja kansallisvaltioon, jonka edellytettiin olevan poliittisesti, etnisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti yhtenäinen.
Kaikki fasistit olivat - ja ovat yhä - kansallismielisiä. Kaikki kansallismieliset eivät kuitenkaan ole fasisteja. Tarvitaan muutakin"
Tällainen määritelmä kirjassa fasiteista.
Tässä syntyi käsitys, että sisällissodassa valkoiset joukot pyrkivät pelastaman Suomen kaiken karvaiselta rutuporukalta.
Esimerkiksi;
Martti Pihkala Lauri eli Tahko Pihkalan veli kirjoitti sisällissodan jälkeen " Nämä eläintä alemmaksi vajonneet ihmislaji on kertakaikkiaan poistettava niiden ihmisten kirjoista joilla on oikeus jatkaa sukua ja tämä poistaminen on ehdottomasti suoritettava aivan säälimättömästi."
Tämä oli suomalaisen miehen puhetta toisista suomalaisista!
Tahko Pihkala kunnioitettu urheiluprohessorimme suuntautui rodun jalostukseen suomalaisen soturirodun luomiseen.
Suomessa ilmestyi kolmekymmentäluvulla "Fasisti" niminen lehti.
"Siniristi", taistelulehti juutalaisimpperialismia vastaan. 15 03 1935 neljäs vuosikerta. Päätoimittaja T.T. Karanko.
Kannessa kuva suomalaisesta talvimaisemasta kirkkoineen ja taivaalla loistaa säteilevä hakaristi.
Sitä olen lapsekkaasti luullut, että sodan aikan olimme natsi Saksan kavereita olosuhteiden pakosta.
Käsittämätöntä mistä löytyi se yhtenäisyys talvi ja jatkosotaan. Tämä "rutuporukka" lähti kaikestahuolimatta uskolisesti isänmaata puolustamaan.