Moni varmaan muistaa, millainen arrogantti apina siitä mukavasta naapurin pojasta tuli, kun hän kylätansseissa sai ensimmäistä kertaa järjestysmiesnauhan käsivarteensa. Äkillinen ylennys nobodysta kylän kuninkaaksi pisti pään aivan sekaisin.
Suomi on kuvitellut olevansa Euroopan järjestysmies. Milloin on pantu ruotuun Kreikkaa ja milloin Portugalia. Talvisodan kakkossija ja Nokia-ihme CV:ssä on käyty neuvomassa yhtä jos toistakin kollegaa, miten hoidetaan maailman parasta hyvinvointivaltiota.
Ja se on sopinut vallan mainiosti EU:n johdon pirtaan, ollaan oltu ”samiksia”. Ollaan hallinnoitu ja byrokratisoitu niin maan perusteellisesti.
Mutta nyt Suomella menee huonommin, kuin koskaan sen hyvinvointivaltion historiassa. Salskea järjestysmies onkin osoittautunut velkatautiseksi reppanaksi, joka hädin tuskin pysyy pystyssä ulko-oven pielessä.
Mutta poliitikot ja ay-jyrät ovat ottaneet elämätehtäväkseen vakuuttaa koko tansseihin tulevalle kansalle, että se näkee väärin. Kyllä siinä ovenpielessä edelleen seisoo kaksimetrinen järeä lihaskimppu täynnä virtaa.
Miksi tämä näköharha on mahdollista?
Siksi, koska kansa itse haluaa niin. Poliitikko saa kannatusta vaikka sanomalla, että Suomi nousee tunkemalla kahdeksan tuuman ruosteinen rautanaula takapuoleen. Mutta hän ei saa kannatusta ehdottamalla tarvittavia ratkaisuja.
Järkevät ratkaisut tuntuvat pahalta, eikä hyvinvointivaltiossa voi tuntua pahalta. Hyvinvointivaltio on ostanut yksinoikeudella maailmankaikkeudesta hyvinvoinnin tavaramerkin, eikä siellä voi olla mitään muuta kuin loputonta hyvinvoinnin kasvua.
Onko olemassa mitään parempaa poliittista keppihevosta, kuin tämän illuusion ylläpitäminen?
Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa mukamas kansan parasta ajava edustaja istuu ja antaa tassua jokaisen äänen edessä. Se ääni on joka päivä erilainen ja yleensä äänekkäin sellainen kuuluu jonkun vähemmistöryhmän suusta. Ja sen seurauksena rikesakkojen nostaminenkin on paljon myyvempi pontevuuden osoitus, kuin maailmankaikkeuden uniikkien hölmöläisetujen kuten pekkaspäivät tai vuorotteluvapaat poistaminen.
Media tekee mielellään tietyistä poliittisista ryhmistä populisteja, mutta sanokaapa kuka poliitikko ei ole hyvinvointivaltiopopulisti? Ja miksi he ovat? Siksi, koska me itse neljän vuoden välein päätämme niin. Siksi, koska niin äänestämällä me toivomme, että ongelmamme ratkaisee joku muu kuin me itse.
