Suomi on maa, jossa korruptio on hyvin vähäistä tai sitä ei ole lainkaan.
Transparency internationalin mukaan Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita.
Poliisiin luottaa yli 90 % kansalaisista.
Suomi on hieno maa eikä meillä ole sellaisia ongelmia kuin monissa muissa maissa.
Minä kerron nyt maasta jossa olen asunut viimeiset 12 vuotta ja korruptio on täyttä arkipäivää.
Oikeusjärjestelmä on valitettavan korruptoitunut ja kun sitä vertaa Suomen vastaavan, niin voi vain ihmetellä miksi tämä on mahdollista.
Paikallinen poliisi ei mielellään tutki rikoksia ellei ole kyse sukulaisesta tai vaikutusvaltaisesta tai kaverista. Muiden tekemät ilmoituksen merkitään ei rikosta statuksella.
Tuomioistuimissa päätöksiä tehdään samalla menetelmällä. Laki menettää merkityksen ja tilalle tulee korruptio. Vaikutusvaltaiset henkilöt voivat käytännössä tehdä miltei mitä tahansa, niin viranomaiset tukevat heitä. Maa on saanut useita huomautuksia, kun ei ole suostunut puuttumaan korruptioon eikä haluakkaan puuttua. OECD on jatkuvasti huomauttanut puutteista mutta hallinto ei reagoi. Ihmisoikeustuomioistuin on langettanut jatkuvasti ennätysmäärän langettavia tuomioita, mutta hallinto ei piittaa niistäkään.
Perusongelmana on pitkään pesiytynyt korruptoinnin ihannointi. Kun tuntee sopivia ihmisiä, niin bisnes kukoistaa ja viranomaiset antava erilaisia lupia mielellää. Lain mukaan ei tarvitse toimia, kunhan viranomaisten kestitys on kohdallaan. Johtavat poliisit seurustelevat rikollisjärjestöjen nokkamiesten kanssa ja suhteet ovat kunnossa.
Jos yrittää puuttua korruptioon, niin päätyy vankilaan. Väärinkäytöksiin puuttuvan on pelättävä jopa henkensä puolesta ja vankeustuomiot yleensä hiljentävät korruptiosta puhuvat. Entinen pääministeri virkansa aikana antoi kaverilleen valtion rahoja ja siitä syntyi pieni kohu, mutta nykyään kyseinen entinen pääministeri nauttii korkeaa palkkaa kansainvälisissä tehtävissä.
Suomessahan tällainen ei tulisi kysymykseenkään, mutta minun maassani tämä on normaalia.
Poliisivoimissa johto on perinteisesti valittu ei ammatillisin kriteerein vaan puoluekirjan mukaan ja se kuinka paljon on tukenut ministeriä. Esimerkiksi ministerin avustajana toimi korkean poliisijohtajan poika.
Korruptio rehottaa hyvin näkyvästi jokapäiväisessä elämässä. Ylinopeussakkoja voi joskus kuitata käteismaksulla suoraan poliisille.
Kun joku rikos saa paljon medialta huomiota, niin viranomaiset skarppaavat ja näyttää jo paremmalta vaikka kaikkea ei voi peitellä, niin media ei sitten kerro kaikkea. Toimittajat ovat hyviä kavereita poliitikkojen kanssa eikä julkaista mitään sopimatonta tai korruptioon viittaavaa. Ennekuin muutin maahan, niin minulle kerrottiin kuinka toimittajat salasivat entisen presidentin heikon terveydentilan ja esittelivät kaiken hyvin vailoisasta, jotta kansa ei tietäisi todellista tilannetta.
Maassa on demokratia mutta se on vaihteleva ja riippuu aina siitä kuinka asiaa tarkastellaan. Salailu, peittely ja kähmintä ovat normaalia suhdetoimintaa eikä maassa ole kovin korkeaa avoimmuutta.
Mutt seuraavalla kerralla kerron lisää elämästä korruptoituneessa maassa. On hienoa kun meillä on Suomi, joka ei ole samanlainen maa, josta kerron.
