Oli marraskuun alku 2015 kun sain lopulta päätettyä, että talouteni ei kestä yrittäjänä olemista. Firmallamme ei ollut töitä tarpeeksi, että kaksi yrittäjää olisivat molemmaat saaneet elantonsa joten päädyimme ratkaisuun, jossa alalla kokeneempi jatkaa yksin ja minä siirryn syrjään.
Syrjään siirtyminen kuulostaa helpolta, mutta totuus on toisenlainen. Aloitin lähtemällä siirtymäkaudeksi yrittäjästä täysipäiväiseksi työttömäksi ryhtymällä sosiaalitoimen asiakkaaksi, sillä jostainhan se raha elämiseen oli saatava.
Ei se "sossun rahakaan" ihan tuosta noin vain tullut. Siinä sai todistaa niin oman kuin firman rahatilanteen sekä täyttää useampia lomakkeita. Mikäli olisin tulostanut kaiken, siis pankin tiliotteetkin, olisin hyvinkin saanut kiikuttaa heille viisi kiloa paperia. Onneksi nykyään jo onnistuu tiedonvälitys sähköisessäkin muodossa (paitsi Tampereen Kaupungin Velkaneuvonnassa... tyrmistyttävää asiakaspalvelua ihan kokonaisuudessa). Joka tapauksessa sillä työllä sain jonkun pohjan jalkojen alle, jolla seistä ja alkaa rakentaa elämää uudelleen. Suuri kiitokseni Tampereen Sarviksen sosiaaliaseman henkilöille, jotka asiaani hoitivat.
Tuo ensimmäinen vaihe siis työllisti ainakin yhtä virkamiestä muutaman tunnin verran viikossa parin viikon ajan.
Seuraava vaihe oli TE-toimiston kanssa asiointi. Vanhasta kokemuksesta osasin jo ennakoida, että helppoa ja sujuvaa ei tulisi olemaan, mutta silti he onnistuivat yllättämään virkamiesmäisyydellään. Heille sainkin toimittaa todistuksia useammalta taholta, ja tietenkin niin, että minulle kerrottiin ensin, että täytä lomake se-ja-se ja toimita siihen liitteet. Täytin lomakkeen se-ja-se ja lisäsin liitteet mitä siinä pyydettiin. Toimitin ne TE-keskukselle sovittuun aikaan menneesä ja jäin odottamaan vastausta.
Pari viikkoa myöhemmin sieltä ilmoitettiin, että tarvitaan vielä tuo ja tuo todistus. Ei kun tällaisia hankkimaan, ei niistä ollut sen-ja-sen lomakkseen täyttöohjeissa mainintaa. Sain lopulta todistukseet kasaan postin toimitettua ne asianomaisilta tahoilta ja taas toimittamaan ne TE-keskukselle. Ja taas odotetaan...
Pari viikkoa (noin) myöhemmin lopulta pääsin kuin pääsinkin TE-keskuksen byrokratiasta läpi ja sain puoltavan lausunnon työttömänä olemisestani.
Tuossa edellisen vaiheen lomassa hain tietenkin sosiaalitoimen ohjeiden mukaisesti samalla myös KELA:n asumistukea. Anomus sisään ja odottamaan, niinhän se on, rahat tulee sitten tilille automaattisesti? Ei nyt ihan... Ensin täytetään hakemus ja lisätään liitteitä. Sitten lähetetään KELA:lle, jossa muutaman viikon päästä viramies toteaa, että jotain puuttuu mutta asiasta ei ilmoiteta asiakkaalle. Oli jotakuinkin onnellinen yhteensattuma, että satuin mielenkiinnosta poikkeamaan KELA:n sivustolla ja kirjautumaan sisään katsoakseni missä vaiheessa hakemukseni menee. Siellä oli odottamassa viesti, josta minulla ei ollut mitään tietoa. Ei sähköpostia, ei tekstiviestiä, ei kirjettä, ei mitään. Kaikessa hiljaisuudessa lykätty sinne odottamaan.
Oli virkamies sitten tehnyt jo päätöksen, että asumistukeni olisi kärpäsen pierun verran suhteessa vuokraani. Eli palasin hätäpäissäni jälleen sosiaalitoimen puoleen, ettei kämppä lähde alta. Sitten KELA:n puhelinpalvelusta kyselemään mitä tehdä, ja hankkimaan sen perusteella taas uusi todistus yritystoiminnan lopettamisesta - jälleen todistus mistä ei ollut mainintaa täytettävässä lomakkeessa. Ja sitten tekemään valitusta Sosiaaliturvan muutoslautakunnalle eli käytännössä hakemaan asuimistukea uudelleen, tällä kertaa kaikin tarvittavin liittein.
Onneksi KELA:lla on puhelinpalvelu. Sieltä olen saanut selkeätä ja hyvää palvelua tähän mennessä.
Sitten palaan jälleen työttömyyden pariin, eli KELA:n päivärahahakemukseen kun minä nyt pääsin työttömäksi. Olin jo vähällä huokaista helpotuksesta, mutta sitten byrokratia taas iski vasten kasvoja kuin lehdetön koivuvitsa.
Sain täyttää ensimmäisen työttömyysilmoitukseni ja lähettää sen. Mikä ihana tunne kun sai lopultakin hieman varmuutta tuloista. Ei kuitenkaan ihan heti, se olisi ollutkin liikaa. Kyllä sitä nyt ainakin kolme viikkoa pitää varrota ja sittenkin vielä kaikkien muiden todistelujen jälkeenkin löytyi kaksi asiaa, jotka piti lähettää että virkamies voi tehdä päätöksensä.
Onhan se toki selvä juttu, että irtauduttuani yhtiöstämme ja sen todistettuani, minun tulee toimittaa vielä toissavuoden tase ja tuloslaskelma jotta voidaan tehdä päätös voidaanko minulle maksaa työttömyysajalta korvausta. Sitä kuulemma tarvitaan sen todistamiseksi, että työssäoloehto täyttyy. Ei riitä, että on ollut yrittäjänä aiemmat vuodet ja todistanut sen jo TE-toimistolle?
Mutta nyt on lopulta 4kk byrokraattista sissisotaa käytynä läpi, ja omana tavoitteenani on laittaa mies taas oikeasti työkykyiseksi (rillit tarvitsen... ja pari muuta pikkujuttua) ja sitten keskittyä tarmolla uusien haasteiden löytämiseen.
Sitten siirryn siihen, miksi tämän kirjoitin. Tuon prosessin aikana työllistin vähintään kahdeksaa virkamiestä ja ainakin kolmea muuta henkilöä. Mikäli Suomessa olisi jo perustulo käytössä, koko kirjoituksessa mainittua taistelua ei olisi koskaan tarvinnut edes käydä.
Minä en osaa perustulon rahoitusmalleista puhua, ja pyydänkin että mahdollisissa kommenteissa jätetään se puoli huomioimatta. Siihen rahoituspuoleen löytyy osaavampia henkilöitä - minä keskityin siihen miksi perustulo olisi hyvä.