Politiikan mannerlaatat eivät liikkuneet supertiistaina vaan ehdokkaiden menestys oli odotusten mukainen. Demokraateilla Hillary Clinton voitti etelän osavaltioissa sekä tiukan kamppailun jälkeen Massachusettsissa. Kotiosavaltionsa ohella Bernie Sanders saavutti selvän voiton Minnesotassa sekä tyydyttävällä marginaalilla Coloradossa ja Oklahomassa.
Esivaalien siirryttyä enemmän etelään on Hillary Clintonin vauhti kasvanut hänen pystyessä vetoamaan Sandersia paremmin vähemmistöihin. Superstiistaina mm. Alabamassa Clinton vei afroamerikkalaisten äänistä prosentein 93-5 ja Georgiassa 85-14. Lisäksi hän on nostanut kannatustaan kaikissa ryhmissä oli sitten kysymys tulotasosta tai koulutuksesta. Hän häviää Sandersille ainoastaan ikäluokassa 18-29-vuotiaat, joiden suosiota Clinton ei ole pystynyt saavuttammaan.
Supertiistai varmisti Hillary Clintonin valinnan Demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Delegaattijakauma on tällä hetkellä Clintonin eduksi 892-311 eikä Sandersilla ole realistisia mahdollisuuksia kuroa etumatkaa umpeen. On hyvä muistaa, että vuoden 2008 esivaaleissa Barack Obama saavutti alussa noin sadan delegaatin etumatkan Clintoniin verrattuna ja tämä ero säilyi koko esivaalin.
Demokraatteja enemmän huomio kiinnittyi eilen republikaanien kisaan, jossa puolue-eliitti toivoi pysäyttävänsä Trumpin voittokulun. Toisin kuitenkin kävi. Donald Trump voitti 11 osavaltiosta seitsemän. Republikaaniäänestäjien keskuudessa Trump on onnistunut nostamaan kannatustaan kaikissa mittausluokissa, joten mistään valkoisten kouluttamien miesten ehdokkaasta ei ole enää kyse. Supertiistaina Trump onnistui saavuttamaan marginaalilla mitattuna selvän voiton Massachusettsissa, Georgiassa, Alabamassa ja Tennesseessä.
Todennäköisyys Trumpin valinnasta republikaanienehdokkaaksi vahvistuu kokoa ajan ja tämä näkyy myös hänen käytöksessään, viime yönä voitonpuheen sijaan Trump piti lehdistötilaisuuden Chris Christien seisoessa hänen takanaan. Samankaltaisuus presidentti Obaman ja varapresidentti Bidenin yhteisiin lehdistötilaisuuksiin on ilmeinen. Ainoa häiritsevä tekijä lehdistötilaisuudessa oli Chris Christien vaivaannuttava tuijotus, hänen silmistään saattoi lukea "hyvä Luoja, mitä minä olen tehnyt."
Ted Cruz pystyi vahvistamaan asemiaan mutta on kaukana Trumpin voittamisesta. Etelän piti olla Cruzin palomuuri mutta muuri ei pitänyt. Supertiistaina hän voitti ainoastaan Alaskassa, Oklahomassa ja kotiosavaltiossaan Teksasissa. Voitostaan huolimatta Cruzin kannatus Teksasissa jäi alle 50:n, joten delegaatteja hän onnistui keräämään vain 57. Suurimmassa osassa supertiistain esivaaleista Cruzin kannatus jäi uskottavalle haastajalle liian alhaiseksi. Esivaalien siirtyessä kohsti keskilänttä on hänen kampanjansa suurissa vaikeuksissa, sillä siellä vaikuttaa republikaanijohdolle mieluisin äänestäjäkunta, joiden silmissä Cruzin "electability" on olematon.
Supertiistain ainoan yllätyksen tarjosi Floridan senaattori Marco Rubio, joka onnistui saavuttamaan ensimmäisen voittonsa esivaaleissa voittamalla Minnesotan. Minnesotan voittoa ei voida pitää kauheana nosteena sillä delegaateilla mitattuna Rubio varmisti itselleen 12 delegaattia ja kolmanneksi tullut Donald Trump 8 delegaattia.
Marco Rubion kampanja alkaa olla suurissa vaikeuksissa, sillä ensimmäinen voitto esivaalien tässä vaiheessa tulee aivan liian myöhään. Supertiistaina hän onnistui saavuttamaan ainoastaan kaksi kakkossijaa Georgiassa ja Virginiassa. Tällä hetkellä hän on 200 delegaattia jäljessä Trumpista
Republikaanien esivaaleissa on nähtävissä kolme mahdollista skenaariota:
1) Marco Rubio luopuu ehdokkuudesta ryhtyen tukemaan Ted Cruzia. CruBio eli ehdokkaiden yhdistyminen esivaalien tässä vaiheessa olisi ennenkuulumaton.
2) 15. maaliskuutta Marco Rubio häviää kotiosavaltiossaan Floridassa ja hän menettää viimeisetkin rippeet uskottavasta kampanjasta. Samana päivänä Ohiossa kuvernööri John Kasich menestyy ja saa osavaltion kaikki delegaatit. Puoluejohto ja rahoittajat ryhtyvät aktiivisesti tukemaan Kasichia ohi Trumpin ja Cruzin. Huolimatta Kasichin häviämisestä Trumpille, lopullinen taistelu käydää heinäkuun puoluekokouksessa.
3) New Yorkin pormestari Michael Bloomberg päättää ryhtyä itsenäiseksi ehdokkaaksi ja ryhtyy vetämään puoleensa talouskonservatiiveja ja maltillisia republikaaneja. Bloomberg olisi vahvoilla perinteisesti demokraattien vahvalla tukialueella Yhdysvaltain koillisosissa, mutta häviäisi Clintonille republikaanien tukialueella etelässä.
On todennäköistä, että maaliskuun 15. päivän esivaaleissa Floridassa, Illinoissa, Ohiossa ja Pohjois-Carolinassa ratkaistaan republikaanienehdokas Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.