Löytyykö Stubbille haastajaa?
Alexander Stubbin kipparoinnin aikana Suomen kansallisen kokoomuksen kannatus on vähentynyt huolestuttavan paljon. Ja puolueen alamäki jatkuu puheenjohtajan pyristelystä huolimatta – tai ehkä juuri sen takia. Kannatuslukujen pienenemistä ei voi laittaa hallituksessa olemisen piikkiin, ei ainakaan kokonaan. Ensi kesän puoluekokouksessa tehdään valinta, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Stubbin uutta pestiä pidetään miltei varmana, mutta kannattaako kokoomuksen enää ottaa sitä riskiä? Puheenjohtaja on menettänyt kasvonsa jo niin monta kertaa, ettei uuteen kauteen voi suhtautua kovinkaan luottavaisesti. Tässä asiassa kokoomus voisi ottaa mallia keskustapuolueesta. Mari Kiviniemen vaihtaminen Juha Sipilään palautti keskustasta karanneet kannattajat takaisin miltei korkojen kera. Nyt on kokoomuksen aika toimia vastaavalla tavalla ja valita puolueelle uusi keulakuva. Lähivuosina on tulossa monet vaalit, joissa kannatuslukujen alamäki ei saa enää jatkua.
Stubb on aiheuttanut hämmennystä aivan puheenjohtajakautensa alkumetreiltä saakka. Ensin lööppeihin tulivat suosion kukkuloilla otetut selfiet ja somettamiset, sitten pukeutumisohjeiden jakamiset punaisine housuineen ja mahtipontiset, suorastaan ylimieliset galluppien vähättelyt. Puolueväkikin vallan riehaantui ja erilaisia puheenjohtajan siunaamia lausuntoja kimpoili julkisuuteen sieltä sun täältä. Eduskuntavaalien jälkeen puheenjohtajan tyyli muuttui nöyremmäksi ja jonkin aikaa ylilyönneiltä vältyttiin. Mutta sitten lööpit kirkuivat jälleen, nyt Stubbia syytettiin valehtelusta. Episodi ei saanut puheenjohtajaa pelkästään taas nöyrtymään, vaan suorastan nöyristelemään median, eduskunnan ja koko Suomen kansan edessä. Lukemattomat anteeksipyynnöt alkoivat jo huvittaa kuulijoita, varsinkin kun ne vaikuttivat pelkiltä pakon sanelemilta sanoilta, ilman todellista tarkoitusta. Nämä kaikki negatiiviset esiintulot nakertavat koko puolueen kannatusta ja Jyrki Kataisen saavuttama äänestäjien luottamus on huvennut melko vähiin, valitettavasti.
Puheenjohtaja Stubbilla on puolueen johtamistavassa ollut samoja piirteitä kuin Mari Kiviniemellä aikoinaan. Molemmat pyrkivät nimittäin valloittamaan pääkaupunkiseudun suuret asutuskeskukset. Ja molemmat ovat ikään kuin unohtaneet maaseudun haja-asutusalueilla ja pienillä paikkakunnilla asuvat ihmiset. Mutta sieltäkin tulee todella tärkeitä ääniä, jos heidät huomioidaan ja jos puolueen johto on sanojensa mittainen. Kiviniemen jälkeen Sipilän rauhallinen olemus ja jalat maassa oleva perinteitä kunnioittava ote sai luottamuksen palaamaan ja keskustalla menee nyt melko hyvin, pääministeripuolueena olemisesta huolimatta. Saman ilmiön soisi tapahtuvan myös kokoomukselle. Uusi ja vähän maltillisemmalla kaupunkilaistamisinnolla varustettu naama voisi saada ihmeitä aikaan.
Alexander Stubb on erinomainen henkilö edustamaan Suomea Euroopassa ja myös Euroopan ulkopuolella. Hänellä on erittäin paljon ulkopoliittista osaamista, mutta Suomen sisäpolitiikan hoitamisen kanssa on niin ja näin. Pohjimmiltaan se johtuu siitä, ettei hän oikein tunne tavallista suomalaista elämänmenoa. Hänen tapansa esittää asioita on kovin kliinistä, siitä puuttuu tietynlainen kansanomaisuus, joka taas oli yksi Kataisen vahvuuksista. Sen vuoksi kokoomus on nyt luisumassa yhä enemmän suurkaupungeissa hyvin toimeentulevien ihmisten puolueeksi. Tämäkin lienee yksi syy kannatuksen vähenemiseen. Maaseudun pikku kaupunkien ja kylien asukkaat voivat kokea keskustapuolueen läheisemmäksi ja antavat äänensä sille, tai jättävät kokonaan äänestämättä. Jo tämänkin vuoksi kokoomuksen puheenjohtajan vaihtaminen olisi tarpeen.
Ennen puoluejohtajan valintaa on valittava myös kokoomuksen puoluesihteeri. Oli Minna Arven todellinen syy lähteä kesken kauden sitten mikä tahansa, uudelta puoluesihteeriltä vaaditaan ainakin paksua nahkaa ja stressinsietokykyä. Stubb ehti jo julistaa, että valituksi tulevan puoluesihteerin tärkein tehtävä on uudistaa puoluetta ja kulkea kentällä. Sama vaatimus kohdistui toki jo nyt eronneeseen Minna Arveen. Uudistamisaikeiden toteuttaminen oli puheenjohtajan aiheuttaman mediamylläkän keskellä varmasti melko turhauttavaa. Mahtoiko Arve loppujen lopuksi väsyä puolustelemaan kenttäväelle puoluejohtajan edesottamuksia ja katsoi parhaaksi luopua hommasta. Mene ja tiedä.
Stubbilla on ollut koko ajan erittäin vahva into uudistaa kokoomuspuoluetta ja se onkin näkynyt mm. ministerivalinnoissa. Onhan se toki ihan hieno juttu, että nuoria ja varsinkin nuoria naisia autetaan etenemään poliittisella uralla, mutta läpi paistava kokemattomuus voi kostautua myöhemmin. Onko Stubb tullut ajatelleeksi, miten hyvin kyseiset henkilöt kestävät paineita? Politiikan tekeminen on raakaa työtä, jossa jo pelkkä elämänkokemuskin antaa eväitä suhteuttaa päätettävät asiat monimuotoisen elämänmenomme eri sektoreille. Elämänkokemuksen myötä esiintymiseen tulee varmuutta ja ennen kaikkea elämänkokemus auttaa kestämään kritiikkiä ja sietämään mediamylläkkää.
Kokoomuspuolueessa, kuten kaikissa muissakin puolueissa, on paljon uudistamista tarvitsevaa tekemistä, pelkkä nuorennusleikkaus ei riitä. Helsinkikeskeisyys on yksi uudistusta kaipaava piirre. Miksi puoluesihteeri valitaan yleensä puheenjohtajan lähipiiristä, siis useimmiten ruuhkasuomesta? Voisiko puoluesihteerin pestiä kierrättää niin, että hänet valittaisiin demokraattisesti maakunnittain aina puheenjohtajan vaalin yhteydessä eli hänen toimikautensa olisi saman mittainen kuin puheenjohtajan? Maakuntien tasapuolinen huomioiminen puoluesihteerin valinnoissa voisi tuoda lisää kannattajia haja-asutusalueilta. Vaikka ihmiset pakkautuvatkin pääkaupunkiseudulle, heitä jää myös susirajan taakse. Ja myös heidän olisi saatava äänensä kuuluville eli heidät tulisi aktivoida vaaliuurnille. Onkohan Stubb mahtanut ajatella tämän tyyppisiä uudistuksia?
Kuka rohkenisi lähteä Stubbin haastajaksi? Kokoomuksen on nyt käännettävä jokainen kivi ja etsittävä mahdollisia ehdokkaita kaikista maakunnista, ei vain ruuhkasuomesta. Oli hän sitten mies tai nainen, nuori, vanha tai siltä väliltä, niin edessä on vaativa pesti arvoistaan kiinni pitävän konservatiivipuolueen luotsina. Hänen on voitettava kaikenikäisten äänestäjien luottamus niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Hän ei saa olla vain nuorison idoli, vaan hänen on oltava kaikkien kansalaisten helposti lähestyttävä, työtä pelkäämätön tavallinen ihminen. Kyllä sellaisia kokoomuslaisia on, heidän on vain otettava haaste vastaan. Sitä toivomme kaikki.
Balan Pillai
professori