Yhä useampi ammattiliitto on ilmoittanut jättäytyvänsä yhteiskuntasopimuksen ulkopuolelle. Hallituksen mukaan yhteiskuntasopimuksen kaatuminen olisi suuri takaisku suomalaiselle sopimiselle. Pääministeri Juha Sipilä totesi tänään Ylen Ykkösaamussa, että pakkolait on toistaiseksi laitettu pysyvästi hyllylle, mutta jos sopimusta ei tule, joutuu hallitus miettimään uusia keinoja Suomen työvoimatilanteen ja töiden kulurakenteen uudistamiseksi. Pakkolakeja ei ehditä enää valmistella ajoissa, vaikka yhteiskuntasopimus kaatuisikin. Hallituksella ei ole varasuunnitelmaa.
Kuluneen kymmenen kuukauden aikana hallitus on pitänyt yhteiskuntasopimuksen vaihtoehtona pakkolakeja eli leikkauslistaa, jolla kilpailykyä saataisiin lisättyä ja velkaantumisen tahtia hidastettua. Hallitus kutsuu leikkauslistaa ironisesti kilpailukykypaketiksi, kun taas kansan keskuudessa puhutaan tulonsiirrosta työntekijöltä ja köyhiltä työnantajille sekä omistajille. Paskatunkiolla alkaa olemaan täyttä, kun työehtoja raiskataan täysin mielivaltaisesti ja perään heitetään kommentteja ahneiden ammattiliittojen sekä työntekijöiden kyvyttömyydestä joustamiseen ja yhteiseen sopimiseen. Samaan aikaan hallitus haluaa antaa yrityksille lisää taloushelpotuksia, vaikka Helsingin pörssiin listatut yhtiöt jakavat arvioiden mukaan tänä keväänä huikeat 84,4 prosenttia nettotuloksestaan ulos osinkoina. Puhumme nyt yli yhdestätoista miljardista eurosta, joka on tähän astisen historiamme ennätys.
Tällä hetkellä yhteiskuntasopimuksen hyväksyminen alkaa olemaan vaakalaudalla, vaikka vielä viime maanantaina työmarkkinajärjestöt hyväksyivät silloisen neuvottelutuloksen työmarkkinasopimuksesta. Palkansaajien keskusjärjestöt olivat astumassa samaan miinaan kuin vasemmistopuolueet viime hallituskaudella. Perjantaina kaikki kuitenkin muuttui, kun palvelualojen ammattiliitto PAM rysäytti keskusjärjestöjen neuvotteleman sopimuksen karille. Hyvin pian tämän jälkeen myös neljä SAK:n liittoa ja yli 40 prosenttia SAK:n jäsenistä ilmoitti olevansa sopimuksen ulkopuolella. Liittojen mukaan perimmäinen syy ulosjättäytymiseen on luottamuspula maan hallitusta ja työnantajia kohtaan. Hallituksen pyrkimyksenä oli parantaa yritysten kustannuskilpailukykyä palkansaajien kustannuksella, joka on muutenkin jo yksi vauraiden eurooppalaisten valtioiden parhaimmista. Heikko työmarkkinasopu ja sitä seuraavat hallituksen toimet uhkasivat tehdä tuntuvan loven Suomen talouskasvun tämän hetken vankimpaan komponenttiin, kotimaiseen kysyntään. Ei siis ihme, että sopimuksesta luovuttiin.
Liitot ovat esittäneet uhkavaatimuksensa ja hallituksella on käytännössä vain kaksi päivää aikaa vastata vaateisiin. Vain kolme kuukautta edellisen luottamusäänestyksen jälkeen hallitus taistelee jälleen kerran olemassaolostaan. Historian valossa tarkasteltuna luottamuspula ei ole syntynyt tyhjästä, sillä suurista puheistaan huolimatta nykyisen hallituksen toiminta on ollut melko epäjohdonmukaista poukkoilua puolelta toiselle, kun ministerit ovat laulaneet yhdessä kuorossa Elinkeinoelämän keskusliiton lauluja. Punainen lanka tuntuu olleen kadoksissa. Hallituksen kohdalla kysymys on näin ikään myös uskottavuudesta ja arvovallasta. Suomi pidättelee hengitystään.
Pääministeri Juha Sipilä pyrkii nyt vetoamaan koko kansaan. Hän toivoo, että yhteiskuntasopimus hyväksyttäisiin jo työttömien hyväksi. Pääministeri uhkailee suomalaisia. Jos yhteiskuntasopimusta ei synny, niin työttömät ja vähempiosaiset saavat tuntea sen selkänahoissaan. Toisaalta mikäli sopimus hyväksytään, niin työntekijät antavat omistaan, joka lisää jännitteitä työttömien ja työssäkäyvien palkansaajien välillä. Kansan keskuuteen lyödään kiiloja, joilla sen rivit saataisiin rakoilemaan. Työntekijöiden halutaan syyttävän ahdingostaan vähäosaisia sekä työttömiä, kun taas kuoliaaksi verotetut ja byrokratian runtelemat pienyrittäjät ovat vihoissaan ahneille työntekijöille. Hallituksen mielestä he kaikki ansaitsisivat raippaa. Samaan aikaan kaikista suurimmat kalat uivat suoraan verkon läpi ja nauravat makeasti matkalla pankkiin - divide et impera.
Hyvin monelle pääministeri Juha Sipilän, oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin ja valtiovarainministeri Alexander Stubbin "nyrkkitervehdys" eli fist bump viime keskiviikona järjestetyssä tiedotustilaisuudessa oli liikaa. Palkansaajajärjestö SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn mukaan ministereiden harkintakyky petti totaalisesti. Ministerit ilmoittivat tuolloin työntekijöihin kohdistuvista leikkauksista, jotka olivat palkansaajien kannalta katsottuna todella raskaita ratkaisuja. Hallituksen edustajat olivat silminnähden ilahtuneita päästessään kyykyttämään duunareita suorassa lähetyksessä. Palkansaajien on vaikea niellä tällaista käytöstä.
Poikkeuksellisinta tässä skenaariossa on ollut se, kuinka useat median edustajat, poliitikot sekä tutkijat ovat kääntyneet palkansaajajärjestöjä ja ammattiliittoja vastaan. Moni epäilee liittojen tappavan demokratian ja menettäneen uskottavuutensa lopullisesti, kun ne tekevät sitä, mitä niiden odotetaankin tekevän - eli ajavat palkansaajien etuja työnantajien mielistelyn ja leikkausvillityksen sijaan. Pitkäänhän liittoja on parjattu mm. siitä, että ne elävät menneisyydessä ja keräävät varoja jo saavutettujen etuisuuksien varjolla. Nyt kun liitot sitten tekevät sitä työtä, mitä heidän on aina odotettu tekevän ja mistä palkansaajat ovat heille maksaneet, niin sen katsotaan vahingoittavan niiden mainetta ja tappavan koko demokratian.
En tiedä millaisessa kuplassa näiden lausuntojen takana olevat henkilöt elävät, mutta ostovoimansa menettäneen työläisen arjesta heidän aatemaailmansa tuntuu olevan aika kaukana. Nyt olisi jo korkea aika saada aikaiseksi henkinen muutos koko poliittiseen ilmapiiriin. Sellainen, joka ravistelisi kunnolla tätä kelkkaa. Liian pitkään ollaan liusuttu väärällä puolella latua. Ja juuri se on johtanut tähän tilanteeseen, jossa me nyt elämme. Tuloerojen kasvu Suomessa on ollut OECD-maiden nopeimpia jo vuosien ajan ja meitä on myös varoiteltu sen riskeistä. Me jaamme lastemme leipää yhteiskunnan kermalle ja kasvatamme heidän vaurautta kansallisen edun nimissä. Kansalaisten on pakko herätä ja huomata, mitä heidän ympärillään tapahtuu.
Lisää aiheesta: