Ammattiliitot syntyivät aikoinaan valvomaan oman alansa työntekijöiden etua, eikä tämä ole ajan saatossa muuttunut. Niitä ei kiinnosta itse alan kilpailukyky, eikä myöskään koko yhteiskunnan hyvinvointi tai edes valtion verotulot, vaikka ne ovatkin onnistuneet neuvottelemaan valtiosta rahoittajan itselleen. Niillä ei myöskään ole suurta mielenkiintoa saada lisää jäseniä kerhoonsa, eli käytännössä ne eivät tule koskaan välittämään siitä miten hyvin uudet työntekijät alalle työllistyvät.
Vaikka itse näkisin AY-liikkeen nykyisen suuren vallan haitallisena lähinnä yksilöille, varsinkin köyhille, työttömille, yrittäjille ja omistajille, on AY-liikkeen toiminta pakosta ristiriidassa myös valtion kanssa. Valtio pyrkii maksimoimaan verotulonsa ja mahdollisesti jopa minimoimana menonsa. Valtiolle on paljon tehokkaampaa se, että mahdollisimman moni työllistyy ja mahdollisimman moni yritys menestyy kuin se, että yhdellä alalla työntekijöillä on korkeat palkat.
Suomessa ylin päätäntävalta kuitenkin kuuluu valtiolle, tarkemmin sanottuna eduskunnalle. Vaikka kuinka puhutaan arvojohtajuuden tärkeydestä, ilman päätäntävaltaa rahankäytöstä ei voi olla muutakaan päätäntävaltaa. En näe mitään muuta tietä ulos tästä kuin purkaa AY-jäsenyyden verovähennyskelpoisuus ja TES:in yleissitovuus. Silloin valta siirtyisi niille keille se kuuluu: valtiolle ja yksilöille. Tämän lisäksi yksilön AY-jäsenyys ei enää perustuisi veroetuun vaan aitoon vakaumukseen ja liittojen olemassaolo olisi todellisemmalla pohjalla.
Ammattiliitoille on paikkansa, enkä missään nimessä haluaisi tai voisi kieltää niiden olemassaoloa. Tottapuhuen voisin kuvitella itsekin kuuluvani liittoon mikäli ne eivät yrittäisi määritellä minun työni palkkaa saatikka muita etuja. Ne voisivat keskittyä epäkohtien korjaamiseen ja alakohtaiseen kasvuun ja kehitykseen, eivätkä vain viimeisten pennosten lypsämiseen työnantajilta.