Vetoaminen lapsen etuun
Jonain ala-asteikäisenä katsoin televisiosta ohjelmaa, jossa miehet tanssivat keskenään pareissa. Kysyin isältäni, että miksi nuo miehet tanssivat keskenään. Isä totesi, jotkut miehet vain tykkäävät toisista miehestä. Se teki oloni hämmentyneeksi, hieman surulliseksikin. Maailmani laajeni ymmärtämällä että on tosiaan niin että poika voi tykätä myös pojasta eikä tytöstä. Sittemmin olen törmännyt homoihin ja tunnen heitä monia, eikä ole hämmentänyt saatikka surettanut.
Aito Avioliitto-kampanjoijat vetoavat lapsen etuun ja siitä oli viimeksi tänään YLE Aamu-TV:ssä väittely. Vedottiin psykologeihin jotka toteavat, että lapsi kaipaa puuttuvaa isää ja jos tätä kaipuuta ei ole ”sopivaa” tuntea sateenkaariperheessä, niin se on lapsen oikeuksien polkemista.
Psykologit ovat sanoneet myös paljon muutakin, kuten että lapsi on varsin sopeutuvainen ja voi päästä traumoista yli. Että lapselle riittää tasapainoiseen kehitykseen vähintään yksi turvallinen suhde aikuiseen kasvattajaan. Esimerkiksi orpolapsista ja lastenkotien asukeista on voinut kasvaa tasapainoisia aikuisia. Mitä lapsen traumoihin ja niiden mahdolliseen pysyvyyteen aikuisiässä tulee, on myös todettu, että vuosikausien tunnekylmässä avioliitossa lapselle voi olla parempi aikuisten ero, kuin riitelyn jatkuminen. Omat lapseni ovat avioeroni kohdanneet ja sitä aikoinaan surreet ja kapinoineetkin, mutta esim. tyttäreni on todennut aikuistuttuaan, ettei asiasta traumoja jäänyt. Mielestäni siis siinä, että lapsella onkin kaksi isää tai äitiä voi lasta vaivata aikansa, mutta se että jättäisi elinikäisiä traumoja, en usko. Ko. asia kompensoitunee kahdella turvallisella kasvattajasuhteella.
Lapsen etuun vetoamalla minusta rivien välistä syyllistetään esim. itseäni eronneena vanhempana. Tai yksinhuoltajia ylipäänsä. Miksei seuraavaksi kampanjoitaisi avioeron kieltämisen puolesta tai avioerolapsien adoptointia perheeseen jossa on mies ja nainen kasvattajana sekä kristilliset arvot.
Moraalinen arveluttavuus
Ei ole salaisuus, että Aito Avioliitto-liikkeen kannattajissa ja vetäjissä on merkittävästi Kristillisdemokraattisen puolueen kannattajia ja jäseniäkin. Ylipäänsä ihmisiä, joilla on kristillinen uskonnollinen vakaumus ja vetoamisen tarve Raamatun teksteihin moraalisena ohjenuorana. Silmiinpistävää on se, että näistä uskonnollisista motiiveista vaietaan asiaan liittyvissä keskusteluissa ja blogeissa. Käsittääkseni myös kansalaisaloitteen perusteluissa.
Miksei tätä uskonvakaumusta voida tuoda suoraselkäisesti esiin? Minusta ilmeinen syy on se, että tiedetään että poliittisessa mielipidevaikuttamisessa ”Ei näin koska Raamattu”-tyypilliset kommentit eivät saa kannatusta, edes luterilaisen kirkon jäsenistössä, tapakristityissä. Nykyajan mentaliteetti inhoaa sääntöjä ja rajoituksia monella muullakin elämän osa-alueella, vastustus Päivi Räsäsen kommentteja kohtaan oli tästä hyvä esimerkki.
Ja kun sitä uskonnollista vakaumusta ei saa tuoda esiin, niin taiteillaan muuta ”näyttöä” omalle kannalle. Kuten vedotaan psykologeihin. Ja tieteeseen. Ja yritetään kääntää, että tämä ”muu näyttö” onkin keskeinen peruste. Lapsikin tietää, että uskonnolliset motiivit eivät voi olla vaikuttamatta, mutta se myönnetään vasta kun erikseen tivataan. Olen kommentoinut tätä uskonmotiivien peittoamisesta ennenkin.
Vetoaminen tieteellisiin tutkimuksiin
Minusta voidaan osoittaa, että Aito Avioliikkeen puolesta esitettyjä tieteellisiksikin luokiteltavia tutkimuksia ja tuloksia on oli käytetty puolitotuuksien omaisesti ja näiden tulosten tieteellisen sanoman tulkiten omalle kannalle myönteiseksi, jopa tieteen parissa toimivien osalta. Esimerkki tästä on professori Tapio Puolimatkan vastine Sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan joka on saanut myös runsaasti julkisuutta. Puolimatka esitti perusteluilleen runsaasti viitteeksi tieteellisiä julkaisuja, jotka hänen väitteidensä mukaisesti mm. todistavat, ettei sateenkaariperhe ole lapselle hyväksi. Hänen asiakirjastaan tehtiin huomautus Jyväskylän yliopistossa, perustuen ongelmiin tieteellisten julkaisujen pohjalta tehdyissä johtopäätöksissä. Yhteenvetoa asiasta on esimerkiksi tässä blogissa. Vaikka huomautus JY:ssä ei johtanut toimenpiteisiin, niin ratkaisussa oli minusta kyse asian juridisesta näkökulmasta, eikä täten tee aiheettomaksi kritiikkiä Puolimatkan teesejä kohtaan.
P.S.
Ylipäänsä olen sitä mieltä kuten niin moni muukin, ettei sukupuolineutraali avioliittolaki lopullisesti voimaan tullessaan ole minulta mitenkään pois. Ainoastaan kaksinaismoraali sitä vastustettaessa askarruttaa, jolla näyttää olevan taipumusta liittyä uskonnollisiin motiiveihin.