Yhteiskuntasopimus nytkähti tänään eteenpäin, kun SAK:n hallitus hyväksyi alustavasti neuvottelutuloksen. Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti tuoreeltaan olevansa päätöksestä huojentunut. Pääministeri vetoaa kaikkiin liittoihin, jotta ne tulisivat vielä matkan varrella mukaan sopimuksen piiriin. Samaa odottaa myös Elinkeinoelämän keskusliitto. Alkuvaiheessa sopimuksen ulkopuolelle ovat ilmoittaneet jäävänsä SEL, AKT, PAM, Rakennusliitto ja viimeisimpänä SLSY. Nämä liitot edustavat noin 40 prosenttia SAK:n jäsenmäärästä, mutta ne voivat vielä harkita osallistumisensa uudelleen.
Hallitus saa nyt siis hetkeksi työrauhan, kun paine siirtyy työehtosopimusneuvotteluihin, joissa yhteiskuntasopimuksen soveltaminen tuodaan käytäntöön. Sopimuksen kokonaisvaikutuksia on mahdollista arvioida kesäkuussa, jolloin hallitus voi tehdä lopulliset päätökset veronkevennyksistä. Se on kuitenkin selvää, että keskustelu ns. pakkolaeista (jota inhoan terminä, koska muita lakeja ei olekaan) kannattaa nyt kokonaisuudessaan lopettaa. Näitä ei missään tapauksessa olla toteuttamassa, vaikka mitään tavoitteita ei saavutettaisi. Kaikki kivet on nyt käännettävä, että ratkaisu löytyy yhteiskuntasopimuksen kautta.
Meidän on kuitenkin tarpeen keskustella avoimesti siitä, miten toimitaan mikäli sopimuksen kattavuus ei lopulta riitä. Tällä hetkellä meillä ei vielä ole takeita siitä, että 15 prosentin kilpailukyky saavutteisiin sopimuksen avulla, vaikka tähän pyrkiä pitääkin ja toiveet ovat edelleen korkealla. On aina parempi, että ratkaisuihin päästään sopimalla, mutta mikäli kokonaisvaikutukset eivät lopulta riitä, on meidän harkittava puhtaan fiskaalisen devalvaation toteuttamista. Siinä työnantajamaksuja alentamalla ja arvonlisäveroa korottamalla annetaan vientiteollisuudelle vauhtia.
Toivon itse, että yhteiskuntasopimuksen kattavuus riittää hallituksen asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi, jolloin voimme toteuttaa veronkevennykset sekä luopua kaikista lisäleikkauksista. Mikäli näin ei käy, on kilpailukykyloikan täydentäminen fiskaalisen devalvaation kautta yksi mahdollisuus. Tämän ratkaisun huono puoli on se, että se koskettaa aivan kaikkia ja siten siitä maksavat suhteellisesti eniten kaikista heikoimmassa asemassa olevat koronneen arvonlisäveron kautta. Yhteiskuntasopimuksessa suurimmat voittajat ovat sen sijaan työttömät syntyneiden työpaikkojen myötä ja negatiiviset vaikutukset kohdentuvat pääasiassa suurimpaan viiteen tulokymmenykseen eivätkä pienipalkkaisimpiin.
Sopia siis toivoo, että tarinalla on kesäkuussa onnellinen loppu ja kattavuus riittää. Fiskaalinen devalvaatio on kuitenkin pidettävä mielessä keinona kilpailukykysopimuksen täydentämiseksi, mikäli asetettuihin tavoitteisiin ei muuten päästä.
0
