Maataloutta pitää tukea vallitsevan mielipiteen mukaan, että Suomi säilyttää riippumattomuuden ruokatarvikehuollossa suurelta osin omavaraisena valtiona.
Maaseutumiljöö vaatii verorahoista panostusta
Vähemmälle huomiolle julkisessa keskustelussa on jäänyt seuraus tilanteesta, jolloin maaseutu tyhjenee ja tilukset jäisivät hoitamatta. Silloin puhutaan merkittävästä kulttuuriperinnön vaalimisesta ja Suomen kauneusarvoista, kun maatilojen pihamiljöö, pellot ja metsät pidetään kunnossa. Tätä maaseutumiljöön vaalimista ei pidetä pelkällä maaseutumatkailulla kunnossa, vaan yhteiskuntamme ja Euroopan Unionin pitää panostaa taloudellisia resursseja kulttuuriympäristömme vaalimiseen.
Tukiviidakko on monimutkainen
Maatalouden tukiviidakko on aivan liian monimutkainen tällä hetkellä, koska eri tukia ja tukialueita on Suomessa niin monia. Tukiviidakko kaipaa yksinkertaistamista ja selkiyttämistä. Olisi parasta jos maaseudun toimeentulo maksettaisiin yhdestä kassasta, jolla siirretään loppukuluttajien eli veronmaksajien rahat suoraan ilman byrokratiaa maanviljelijöille. Maaseudun rahoittaja olisi tällöin yhteiskunnallinen eri ruokahuoltoyritysten muodostama tukkuliike, joka ostaa alkutuotannon raaka-ainetta suoraan maataloista.
Byrokraattiset tuet hävitettävä
Herää silloin myös kysymys, pitäisikö Euroopan Unionin joko hävittää eri jäsenvaltioiden maatalouden byrokraattiset tuet ja siirtää tuet kunkin jäsenvaltion oman harkinnanvaran maksettavaksi tai yhdenmukaistaa EU:n alueella maksettavat maataloustuet tietyin kriteerein sellaisiksi, että maanviljelijät tulevat omassa yhteiskunnassa maataloudella toimeen.
Maksa eka EU:lle ja ano euroja sitten takaisin
Olen jo pitkään vastustanut rahan kierrättämistä Euroopan Unionin kautta takaisin yhteiskuntaamme, vaikka ei tätä nykyistä käytäntöä tietenkään hetkessä voida muuttaa. Tuntuu tosi hölmöltä, että ensiksi maksamme EU:le valtion jäsenmaksun ja sitten yritämme saada sitä mahdollimman paljon takaisin Suomeen esimerkiksi erityisperusteisten maataloustukien perusteella.
Lopuksi
Lähtökohta kaikessa tukibyrokratian alasajamisessa on se että kansalaisiin aletaan taas luottaa, jolloin voidaan purkkaa byrokraattien harjoittamaa valvontaa myös maataloustukien suhteen. Jos maanviljelijöitä kohtaan ei ole luottamusta Euroopan Unionin virkamiehillä, niin ei luottamusta voi olla myöskään toisinpäin.
0