Pääministerimme Sipilän todettiin murtuneen kyyneliin tratktorimarssilaisia kohdatessaan! Seuraavassa mediatilanteessa hän hymyilee Norjan pääministerin seurueessa. Pääministerin roolissa joutuu monenlaisiin tilanteisiin. Siitä huolimatta, suomalaisen yhteiskunnan arvolatautunut ilmapiiri ei jätä hengähdystilaa.
Lienenkö ymmärtänyt oikein, että kansanedustajan roolissaan Hjallis Harkimo ehtii myös tuottamaan, pääasiallisen työnsä ohella, keskusteluohjelmaa, jonne ensimmäisenä haastateltava kutsutaan pääministeri Juha Sipilä.
Tosin, olen myös tiennyt, että monet kansanedustajat toimivat ns.päätyönsä ohella toisessa päätyössään.
Mikko Alatalo kiertää ja keikkailee ympäri Suomea eikä hänen vastuunsa Keskustan kansaedustajana taida paljoa painaa. Läsnäolopakko - onkohan sitä enää lainkaan.
Kansanedustajan palkka lienee kohtuullisen korkea kulukorvauksineen. Lähentelee noin 10-15th euroa/kk.
Kansanedustuslaitokseen valitut kansalaiset eivät näytä esimerkkiä. 'Kyllä kansa tietää' - mentaali on silti hengissä, ainakin Perussuomalaisten jäärien ajattelussa.
Kansa tietää ja voi huonosti.
Hallituksen yksimieliset päätökset, vaikkapa lääkekulujen omavastuusta (50 e) eivät olleet eduskunnan parlamentaarisessa käsittelyssä. Samoin kunnille annettujen vapauksien määrittelyssä terveyskeskuskäyntimaksujen korotuksista.
Tiedottaminen tehtiin vasta, kun päätökset olivat jo tehdyt.
Suomessa olemme tottuneet siihen, että sodan jälkeinen, tavallinen kansanosa on työllään kerännyt pesämunan lapsilleen. Useimmiten omista vapauksistaan/mahdollisuuksistaan luopumalla.
Enoni, jonka isä kuoli sodassa (äitinsä uusi mies - äitini isä tapettiin v. 1918 kansalaissodassa), teki työuransa Warkauden paperitehtaalla. Alkuun oppipoikana, josta vuosien saatossa kohosi paperikoneenhoitajaksi. Enoni perhe asui Saksala -nimisessä paritalossa, paperitehtaan vieressä.
Muistan enoni ns. 'löysijuopottelijana'! Äitini lähetti minut usein enoni perheeseen, koska meitä lapsia oli liian paljon vanhempiemme huolehdittavina.
Juotuaan, enoni kävi läpi traumaattisia sotamuistojaan! Lapselle ne tuntuivat kaukaisilta, mutta nyt ymmärrän niiden tunnemerkityksen enoni elämässä.
Kuitenkin, mies pystyi nousemaan köyhyydestäan ja hankkimaan ok-talon Varkaudesta. Vaimonsa haki maalta kissanpennun, josta tuli enolleni merkittävä voimanlähde. Pörri -kissan katoaminen oli suistaa miehen raiteiltaan. Kissan lopulta palattua, enoni mieli keskittyi Pörrin ruokahyvinvointiin ja hellittelyyn.
Vaurastuvan yläluokan ja kurjistuvan työväenluokan polarisaatio on totta.
Väestönosa, joka ei enää nykyisessä asumisen- ja elintarvikkeiden ylihinnoittelussa selviydy, etsii ruokaa ylijäämäruokajakeluista. He ovat se vaikeneva kansanosa, joka yrittää selviytyä.
Matka 1970 -luvulta tähän päivään ei ole pitkä, mutta nykyisellään pelottava.
Rikkaiden elintaso on kasvanut kasvamistaan, työläiset on alistettu palkkamalttiin.
Kuinka paljon EU on niskan päällä? EU:n rooli näyttää olevan julmempi ja armottomampi, kuin olimme ymmärtäneet. Suomalaisista, entinen pääministerimme Katainen (Pohjois-Savolainen mentalisti) lienee siellä myös arvomentalisti - eli köyhien kyykyttäjä.