Kokoomuslaisen teesin mukaan Suomi nousee työn kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että työn määrää tulee lisätä ja palkkoja sitä vastoin mieluummin laskea kuin nostaa. Markkinavoimien mukaan hinnat putoavat tarjonnan ollessa kysyntää kovempi. Eduskunta-avustajien keskuudessa vaihtuvuus on tiheää ja yhdelläkään kansanedustajalla ei ole pulaa avustajan pestiin hakijoista. Avustajan nimellinen pätevyys sen sijaan saattaa olla nykyistä palkkatasoa alhaisempi: rekrytoinnin perusteet ovat täysin kansanedustajan määriteltävissä, eikä työnantajapuoli aseta puhdasta rikosrekisteriä enempiä työhönottovaatimuksia.
Eduskunta-avustajien palkan maksaa eduskunnan kanslia. Toisin kuin avustajien, eduskunnassa työskentelevien valtion virkamiesten palkkiot määrittyvät mm. virkavuosien määrän ja koulutustason mukaan. Avustajien palkkoihin nämä kriteerit eivät vaikuta. Laajan avustajakunnan kirjoon mahtuu toisen asteen koulutuksella ensimmäistä kauttaan työtä tekeviä, joskin käytännön työssään päteviä osaajia. Samoin mahtuu skaalaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita ja työkokemusta omaavia tekijöitä. Toimenkuva ja sen vaativuus vaihtelee kansanedustajasta riippuen.
On hyvä että kansanedustaja voi itse valita työparinsa, sillä usein edustaja ja avustaja ovat toistensa lähimmät työkaverit. Yrityselämässä menestyksen tärkein resepti on yhteistyökumppanin valinta. Mitä paremmat edellytykset kansanedustajalla on hoitaa työnsä, sen tehokkaammin hän toteuttaa kansan hänelle suomaa mandaattia poliittisessa päätöksenteossa. Poliittisen toiminnan luonne perustuu usein jopa palkattomiin luottamustehtäviin ja kokonaisvaltaiseen omistautumiseen asialle, johon uskoo. Työssä jaksaminen ja työhyvinvointi kumpuaa inhimillisistä tekijöistä. Edustajan ja avustajan välinen luottamus, sekä jouheva työnjako palvelee valtiota paremmin kuin palkankorotukset.
Peräänkuulutan pinnalla ollutta paikallista sopimista tässäkin palkka-asiassa. Kansanedustaja voi esimiehen asemassa maksaa valtion palkkaosuutta parempaa palkkiota, mikäli katsoo sen tarpeelliseksi. Valtion palkkaa enempää ei kuitenkaan maksa edes avustamani edustaja Harkimo, vaikka hänellä siihen varmasti olisi varaa. Tämä on mielestäni oikeudenmukaista. Eduskunta tarjoaa hyvät työsuhde-edut, kuten edullisen lounaan, kuntopalvelut, terveydenhuollon, sekä asiantuntijatuen työtehtävien hoidossa.
Kuten kaikkien suomalaisten palkansaajien, avustajien tulisi olla kiitollisia kuukausittaisesta tilistä, vaikka se ei työn vaativuutta vastaisikaan. Tätä vastaavuutta ei ole myöskään Suomen noin 280 000 yrittäjän kohdalla. Palkitsevinta on saada tehdä työtä suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tehokkaan poliittisen toimijan motivaatio lähtee sisältä päin. Ihmiset kaikkine unelmineen ja toiveineen ovat tärkeämpiä kuin kansantalous. Unelmia ei osteta yhteisellä rahalla, vaan oikealla asenteella.
Nyt lähes kolme vuotta jäädytettynä olleen palkan indeksikorotuksen ottaisin vastaan puhtaalla omatunnolla, mutta mikäli eduskunta-avustajien palkkoja nostettaisi tuntuvasti, tulisi työhön pääsyn vaatimusten, palkan perusteiden ja työnkuvan olla määritellympiä, ja julkisen talouden voida pulleammin. Ennen kaikkea kyse on nyt periaatteesta. Ankean talouskauden aikana jokaisen kansalaisen – niin suuri- kuin pienituloisen - tulee miettiä miten voi osallistua säästötoimiin. Etenkin meidän taloustilanteen näköalapaikalla työskentelevien tulee näyttää mallia.